Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

233

mukaisesti on nuo 80 alkuainetta jaettu kahdeksaan pääryhmään ja aineet sitte kussakin ryhmässä järjestetty atomipainojensa suuruuden mukaiseen järjestykseen, niin että kemiallisesti samankaltaiset alkuaineet muodostavat sukulaisryhmiä. Alkuaineiden luonnollisessa järjestelmässä ilmenevät ryhmittäiset suhteet muistuttavat toiselta puolen moninaisten hiiliyhdistysten samallaisia suhteita, toiselta puolen rinnakkaisten ryhmien suhteita, sellaisina kuin ne ilmenevät eläin- ja kasvilajien luonnollisessa järjestelmässä. Samoinkuin nyt eläin- ja kasvilajeilla samankaltaisten muotojen "sukulaisuus" riippuu yhteisistä yksinkertaisista kantamuodoista tapahtuneesta polveutumisesta, niin on sangen todennäköistä, että sama pitää paikkansa myöskin alkuaineiden eri ryhmiin nähden. Saamme senvuoksi otaksua, että nykyisin tunnetut "kokemusperäiset alkuaineet" eivät ole mitään yksinkertaisia ja muuttumattomia "aineen lajeja" , vaan alkuaan kokoonpantu ja samallaisista yksinkertaisista "alkuatomeista", joita eri alkuaineissa on eri määrässä ja erilailla järjestyneinä. Hiljattain on tosiaankin onnistunut muuttaa toinen alkuaine toiseksi, siten esim. radiumi heliumiksi. Vanha alkemistien unelma näyttää siten osittain olevan toteutumassa.

Atomit ja alkuaineet. Nykyaikainen atomioppi, sellaisena kuin se nykyään on kemian välttämättömänä apuna, on tarkkaan erotettava vanhasta filosofisesta atomismista, sellaisena kuin sitä jo enemmän kuin kaksituhatta vuotta takaperin opettivat etevät vanhanajan monistiset filosofit, Leukippos, Demokritos ja Lukretius; myöhemmin kehittivät sitä edelleen Descartes, Hobbes, Leibniz ja muut etevät filosofit, monessa


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003