Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

228

stanssitarmo). Kaikki muunnokset, mitä subsfanssikäsitteestä myöhemmin on ilmennyt, voi johdonmukaisesti eritellen tutkiessaan johtaa tästä Spinozan korkeimmasta peruskäsitteestä, jota minä Goethen tavoin pidän yhtenä kaikkien aikojen ylevimmistä ja tosimmista ajatuksista. Kaikki maailman eri oleet, jotka meidän tietomme pystyy käsittämään, kaikki olemisen yksilölliset muodot, ovat vain tuon substanssin erikoisia katoavaisia muotoja, aksidensseja (satunnaisia ominaisuuksia) eli moodeja (satunnaisia olomuotoja). Nämä moodit ilmenevät aineellisina esineinä, jos tarkastamme niitä laajuuden ("tilan-ottavaisuuden") ominaisuuden kannalta, sitävastoin voimina, aatteina, jos tarkastamme niitä ajattelemisen ("tarmon") ominaisuuden kannalta. Tälle Spinozan perusajatuksen kannalle asettuu nyt myöskin meidän monismimme; meidänkin mielestämme ovat aine (tilaa-täyttävänä) ja tarmo liikkeellepanevana voimana) vain kaksi yhtenäisen maailmanoleen, yhden substanssin, erottamaton ta perusominaisuutta.

Liikunnolle perustava substanssikäsite. (Värähtelyn eli heilahtelun periaate). Niistä eri muodoista, joissa substanssin perustava käsite nykyajan fysiikassa, ynnä vallallaolevassa atomiopissa, ilmenee, on tähän asti ollut yleisimpänä se käsitys, että kaikkien ilmiöiden perustana on pieninten ainehiukkeiden heilahteleva liike, atomien värähtely. Atomit itse ovat tavallisen "liikunnolle perustavan substanssikäsitteen" mukaan kuolleita erillisiä aineosasia, jotka värähtelevät tyhjässä avaruudessa ja vaikuttavat omaamillaan voimilla ulkopuolelle itseään. Tämän liikunnolle perustavan substanssiteorian varsinainen perustaja ja arvossapidetyin edustaja on ollut suuri matematiikko Newton, vetovoima-


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003