226
alaisuuteen kuulumattomien voimailmiöiden ryhmän; erikoisesti tuetaan tätä dualistista (kahtanaisuuden) käsitystä tahdonvapauden dogmilla. Me olemme jo siitä puhuessamme nähneet, että tahdonvapauden otaksuminen ei pidä paikkaansa. Viime aikoina on fysiikassa erotettu "voiman" ja "tarmon" käsitteet; meidän tässä esitetyille yleisille tutkimuksillemme ei tällä erolla ole merkitystä.
Substanssilain yhtenäisyys. Mitä tärkein merkitys meidän monistiselle maailmankatsomuksellemme on sillä lujalla vakaumuksella, että molemmat suuret maailmantieteelliset peruslait, kemiallinen aineen pysyväisyyden peruslaki ja fysiikallinen voiman pysyväisyyden laki, kuuluvat erottamattomasti yhteen; molemmat teoriat ovat yhtä läheisessä yhteydessä keskenään kuin niiden molempien esineetkin, aine ja voima. Monesta monistisesta luonnontutkijasta ja filosofista näyttää tämä molempien lakien perustava yhtenäisyys epäilemättä itsestään selvältä, koska molemmat lait koskevat saman oleen, "substanssin", maailman perusaineksen, kahta eri puolta; kuitenkaan ei tätä luonnollista vakaumusta läheskään yleisesti tunnusteta oikeaksi. Sitä päinvastoin tarmokkaasti vastustaa koko dualistinen filosofia, elämänvoimaoppeja kannattava elontoimintaoppi, parallellistinen (perustavasti erilaisiksi katsomansa sielun ja ruumiin toiminnan rinnakkaisuutta opettava) sielutiede; niin, jopa monet (epäjohdonmukaiset!) monistitkin, jotka luulevat löytävänsä tuota yhtenäisyyttä vastaan puhuvia todisteita ihmisen "tajunnan" tai korkeamman hengenelämän ilmiöistä tai sitte muista "vapaan hengenelämän" ilmiöistä. Minä huomautan senvuoksi aivan erikoisesti siitä