211
nen eroavaisuus, jopa paljon pienempi kuin korkeimmalla ja alimmalla asteella olevien ihmissielujen välinen eroavaisuus. Jos siis otaksutaan että alimmalla kehitysasteella olevilla ihmisillä on "kuolematon sielu", niin täytyy otaksua että sellainen on myöskin korkeammilla eläimillä. Tämä vakaumus, että eläimet ovat yksilöllisesti kuolemattomia, onkin sitte myöskin aivan luonnonmukaisesti havaittavana monilla vanhan ja uudenajan kansoilla.
Kuolemattomuusopin puolesta esitettyjä todistuksia. Perusteet, joita parin vuosituhannen ajan on esitetty sielun kuolemattomuuden todistamiseksi ja joita vielä nykyäänkin samassa tarkotuksessa esitetään, eivät pääasiassa johdu totuuden tuntemiseen pyrkimisestä, vaan päinvastoin niin sanotusta "mielen tarpeesta", s. o. mielikuvituselämästä ja runollisista mielen tarpeista. Kantin sanoilla sanoaksemme, sielun kuolemattomuus on puhtaan järjen kannalta katsoen perustelematon uskonopinkappale, pelkkä "käytännöllisen järjen vaatielma". Tuo "käytännöllinen järki" ja sen yhteydessä olevat "mielen, siveellisen kasvatuksen y. m. tarpeet" täytyy meidän kumminkin kokonaan jättää huomioon ottamatta, jos rehellisesti ja ennakkoluulottomasti tahdomme saavuttaa totuuden puhtaan tietämisen; sillä siihen voivat johtaa vain ja yksinomaan puhtaan järjen tekemät, kokemukseen perustuvat ja johdonmukaisen selvät johtopäätelmät. Tässä suhteessa pitää siis kuolemattomuus-uskoon nähden paikkansa sama, mikä pitää paikkansa myöskin teismiin, jumal-uskoon nähden; molemmat ovat vain mystillisen runoilun, ylimaailmallisia tavottelevan "uskon", mutta eivät järjenmukaisesti päättelevän tieteen tuotetta.