212
Jos kävisimme yksityiskohtaisesti tutkimaan kaikkia niitä eri perusteita, mitkä on esitetty kuolemattomuus-uskoa tukemaan, niin havaitsisimme, että ainoakaan niistä ei ole todella tieteellinen; ainoakaan niistä ei pidä paikkaansa niiden selvien tietojen valossa, jotka me viime vuosikymmeninä elontoimintaopillisen sielu-tieteen ja kehitysopin kautta olemme saavuttaneet. Jumaluusopillinen todistus, että persoonallinen luoja on ihmiseen puhaltanut kuolemattoman sielun, on puhdasta tarua. Maailmantieteellinen todistus, että muka "siveellinen maailmanjärjestys" vaatii ihmissielun ikuista elämistä, on perustelematon uskonopinkappale. Tarkotusperäisyysopillinen todistus, että ihmisen "korkeampi tarkotus" muka vaatii että hänen puuttuvainen maallisen elämän aikuinen sielunsa tulevassa elämässä pääsee täydelleen kehittymään, perustuu väärään kaiken katselemiseen ihmisen kannalta. Siveysopillinen todistus, että maallisen elämän puutteiden ja tyydyttämättömien toivomusten tulee saada tyydytyksensä kuolemantakaisen elämän "tasottavan oikeudellisuuden" kautta, on pelkkä hurskas toive, muuta ei mitään. Kansatieteellinen todistus, että muka usko sielun kuolemattomuuteen samoin kuin jumalaankin on synnynnäisesti kaikille ihmisille yhteinen totuus, on tosiasiallisesti erehdys. Olo-opillinen todistus, että sielu "yksinkertaisena, aineettomana ja jakamattomana oleena" mitenkään ei voi kuolemassa kadota, riippuu aivan väärästä sielullisten ilmiöiden käsityksestä; se on henkioppinen erehdys. Kaikki nämä ja muut samallaiset "todistukset sielun kuolemattomuudesta" ovat osottautuneet pätemättömiksi; tieteellinen arvostelu on ne nyt lopullisesti kumonnut.