Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

210

limatta kuitenkin saavan aikaan näkyväisiä tuloksia. Jos nyt sieluaines todella, kuten monet "sivistyneet" vielä nykyäänkin uskovat, todella olisi kaasumaista, niin täytyisi tuo aine, korkeata painetta ja sangen alhaista lämpömäärää käyttäen voida muuttaa nestemäiseen olomuotoon. Silloin voitaisi sielu, joka kuoleman hetkellä viimeisessä hengähdyksessä hengähdetään ruumiista, ottaa talteen ja korkeata painetta sekä alhaista lämpömäärää käyttäen tiivistää, minkä jälkeen se voitasi säilyttää lasipullossa "kuolemattomana nesteenä" (Fluidum animae immortale). Edelleen tuota ainetta jäähdyttäen ja tiivistäen täytyisi myöskin sitte onnistua saattamaan nestemäisessä olotilassa oleva sielu kiinteään olotilaan, kuten vedestä tuolla tavoin syntyy jäätä ja lunta (siten saataisi jonkinlaista "sielulunta"). Tähän asti ei koe vielä ole onnistunut.

Eläinsielun kuolemattomuus. Jos kuolemattomuus-usko todella pitäisi paikkansa, jos ihmisen "sielu" todella eläisi edelleen kaiken iankaikkisuuden, niin täytyisi aivan samaa väittää myöskin korkeampien eläinten sielusta, ainakin ihmistä lähinnä olevien nisäkkäiden (apinoiden, koirien y. m.) sielusta. Sillä ihminen ei ole, näitä viimeksimainittuja etevämpi sielunsa erikoiseen: laatuun eikä ominaiseen, vain hänessä havaittavaan sielun toimintaan nähden, vaan eroaa hän niistä vain sielullisen toimintansa korkeampaan kehitysasteeseen nähden. Varsinkin on monilla ihmisillä tajunta korkeammalle kehittynyt kuin enimmillä eläimillä, mielleyhtymäin muodostamisen, ajattelun ja järjen kyky. Kumminkaan ei tämä ero läheskään ole niin suuri kuin yleensä otaksutaan; ja on se joka suhteessa paljon pienempi kuin korkeampien ja alempien eläinsielujen väli-


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003