208
min niin yleiseksi tulleeseen dualistiseen käsitykseen. Kun ihminen kuoli, jäi kuollut ruumis jälelle; mutta kuolematon sielu "lähti ruumiista viimeisen hengähdyksen mukana".
Eetterisielu.Ihmissielun vertaaminen fysiikalliseen eetteriin laadullisesti samallaisena muodostuksena on myöhemmin saavuttanut tajuttavamman muodon valo-opin ja sähköopin suuremmoisten edistysaskelten kautta (vallankin viime vuosikymmeninä). Nämä ovat saattaneet meidät tuntemaan eetterin tarmon ja samalla tehneet mahdolliseksi tehdä eräitä johtopäätöksiä tämän avaruuttatäyttävän oleen aineellisesta laadusta. Kun minä myöhemmin (12:nnessa luvussa) tulen puhumaan näistä tärkeistä suhteista, tahdon tässä vain lyhyesti viitata siihen, että sen kautta on käynyt täysin paikkansapitämättömäksi sielun eetterilaatuisuuden otaksuma. On aivan mahdotonta että sellainen "eetterisielu", s. o. sieluaines mikä olisi fysiikallisen eetterin kaltaista ja sen tapaisesti häilyisi elävän plasman tai aivohiukkeiden painollisten osasten välillä, voisi saada aikaan yksilöllisen sielunelämän. Nykyään ei enään ole tarpeen kumota siitä asiasta vuosisatamme keskivaiheilla vilkkaiden keskustelujen alaisina olleita mielipiteitä eikä niitä nykyaikaisen uusvitalismin (uuden elämänvoima-oppeja kannattavan suunnan) pyrkimyksiä, joiden tarkotuksena on asettaa mystillinen "elämänvoima" jonkinlaiseen yhdyssuhteeseen fysiikallisen eetterin kanssa.
Ilmasielu. Paljon laajemmalle levinnyt ja vielä nykyäänkin suuressa arvossa pidetty on se mielipide, minkä mukaan sieluaines laadultaan on kaasumaista. Ikivanhoista ajoista asti on ihmisen hengähdystä verrattu tuulenhengähdykseen; molempia pidettiin alkuaan