Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

204

jälkeläisillään, Ceylonin weddalaisilla, Intian seelongeilla Ja muilla alkuperäisillä luonnonkansoilla. Vasta järjen lisääntyessä, ihmisen ruvettua syvällisemmin ajattelemaan elämän ja kuoleman, unen ja uniennäön kysymyksiä, kehittyi vanhemmilla eri ihmisroduilla -toisistaan riippumattomasti -mystillisiä mielikuvia meidän elimistömme dualistisesta kokoonpanosta. Sangen erilaiset syyt lienevät olleet myötävaiikuttamassa tässä kehitystapahtumassa: vainajainpalvelus, sukulaisrakkaus, elämänhalu ja kauemman elämisen halu, tulevaisessa elämässä muka vallitsevien parempien elämänsuhteiden toivo, hyvien tekojen palkitsemisen ja huonojen rankaisemisen toivo y. m. Vertaileva sielutiede on hiljattain opettanut meidät tuntemaan suuren joukon mitä erilaisimpia sellaisia uskonkuvitelmia; enimmäkseen riippuvat ne läheisesti vanhimmista jumala-uskon ja yleensä uskonnon muodoista. Useimmissa nykyisissä uskonnoissa liittyy kuolemattomuus-usko läheisesti teismiin, jumal-uskoon. Mielikuva, mikä useimmilla uskovaisilla on "sielunsa yksilöllisestä kuolemattomuudesta", on yhtä materialistinen (aineellinen) kuin heidän "persoonallisen rakkaan jumalansa" kuva.

Kristillinen kuolemattomuus-usko. Kuten yleensä on tunnettua, on sielun kuolemattomuutta koskeva dogmi kristinuskossa jo kauan sitte saanut sen varman muodon, mikä uskontunnustuksessa lausutaan sanoilla: "Minä uskon ruumiin ylösnousemiseen ja ijankaikkiseen elämään". Miten Kristus itse pääsiäisenä on noussut ylös kuolleista ja hänen nyt ajatellaan iankaikkisuudessa elävän "jumalan poikana, istuvan jumalan oikealla kädellä", sitä osottavat meille aistimilla havaittavassa muodossa lukemattomat kuvat ja tarut. Samalla tavoin


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003