Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

203

ja rehellinen biologiantutkija enään käy puolustamaan sielun kuolemattomuutta. 19:nnen vuosisadan monistiset filosofit (Strauss, Feuerbach, Büchner, Rau, Spencer j. n. e.) ovat kaikki kuolemattomuus-uskon vastustajia.

Kuolemattomuus-usko ja uskonto. Mitä laajimmalle on yksilöllistä kuolemattomuutta väittävä dogmi levinnyt ja mitä suurimman merkityksen saavuttanut vasta läheisesti liittyneenä kristinuskon uskonoppeihin; tämä seikka on myöskin johtanut siihen erheelliseen, vielä nykyäänkin sangen laajallelevinneeseen mielipiteeseen, että puheenaoleva uskonkappale yleensä on jokaisen kehittyneen uskonnon oleellinen perusosa. Niin ei ole ensinkään asian laita! Usko sielun kuolemattomuuteen puuttuu kokonaan enimmistä korkeammalle kehittyneistä itämaisista uskonnoista; sitä ei ole buddhalaisuudessa, joka vielä nykyään vallitsee yli 30 prosenttia maanpallon kaikesta inhimillisestä väestöstä; sitä on yhtä vähän kiinalaisten vanhassa kansanuskonnossa kuin uudistetussa, sen tilalle myöhemmin tulleessa Konfusiuksen uskonnossa; eikä, mikä on tärkeintä, sitä ole tavattavana myöskään vanhemmassa ja puhtaammassa juutalaisessa uskonnossa; ei viidessä Mooseksen kirjassa eikä niissä myöhemmissä Vanhan Testamentin kirjoissa, jotka on kirjotettu ennen Babylonian vankeutta, ole löydettävissä oppia kuolemanjälkeisestä yksilöllisestä olemassaolosta.

Kuolemattomuus-uskon synty. Hämäräperäistä mielikuvaa, että ihmisen sielu hänen kuolemansa jälkeen muka olisi edelleen olemassa ja eläisi kuolemattomana, ei varmaan olIut vanhimmilla, jo puhekielellisillä alkuihmisillti, yhtä vähän kuin sitä oli hänen esi-isilläänkään ja hänen nykyaikaisilla, kehittymättömillä


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003