200
kansoilla); myöhemmin saavutettu kuolevaisuus-usko sitävastoin on korkealle kehittyneillä sivistyskansoilla havaittavissa oleva järjellisen luonnontuntemuksen myöhäinen tuote.
Alkuperäinen kuolevaisuus-usko. Monissa filosofisissa ja varsinkin jumaluusopillisissa teoksissa tapaamme vielä nykyään väitteen että usko ihmissielun henkilökohtaiseen kuolemattomuuteen muka on kaikille ihmisille alkuperäisesti yhteistä. Tuollainen väite on väärä. Sielun kuolemattomuutta terottava dogmi ei ilmaise ihmisjärjen alkuperäistä käsitystä eikä se myöskään koskaan ole ollut yleisemmin levinneenä. Tässä suhteessa on ennen kaikkea tärkeä se varma, vertailevan kansatieteen vasta hiljattain selvittämä tosiasia, että monilla vanhimman ja alkeellisimman kehitysasteen luonnonkansoilla on yhtä vähän minkäänlaista ajatusta kuolemattomuudesta kuin jumalastakaan. Näin on laita erittäinkin Ceylonilla asuvan weddakansan, tuon alkeellisella kehitysasteella olevan kääpiökansan, jota me herrojen Sarasinien mainioiden tutkimusten nojalla pidämme vanhimpien intialaisten "alkuihmisten" jäännöksinä; edelleen on siten laita monien vanhimpien läheissukuisen dravidakansan heimojen, intialaisten seelongien ja eräiden austraalialaisneekereihin kuuluvien heimojen. Yhtä vähän tuntevat monet ameriikkalaiseen rotuun kuuluvat, alkeellisella kehitysasteella olevat alkukansat, joita elää sisä-Brasiliassa, Amazon-virran yläjuoksun varrella y. m., jumalia tai sielun kuolemattomuutta.
Myöhemmin saavutettu kuolevaisuus-usko. Päinvastoin kuin alkuperäinen kuolevaisuus-usko, joka vanhimmilla alkuihmisillä varmaan alkuaan oli ja vielä nykyäänkin on, on myöhemmin saavutettu kuolevaisuus-