193
on "kuolemattoman sielun" tajunta, kun sielulla ei enään ole noita elimiä?
Kaikki nämä ja muut tunnetut tosiasiat todistavat, että ihmisen tajunta (aivan samoin kuin läheissukuisten nisäkkäidenkin tajunta) on muuttuvainen, ja että sen toimintaa milloin tahansa voivat muuttaa sisäiset syyt (aineenvaihto, verenkiertokulku) ja ulkoiset syyt (aivojen loukkautuminen, ärsytys j. n. e.) Sangen opettavaisia ovat myöskin vuorottelevan eli kaksoistajunnan ilmiöt; samassa ihmisessä ilmenee eri päivinä, muuttuneissa olosuhteissa, aivan erilainen tajunta; hän ei tiedä enään tänään, mitä eilen teki; eilen voi hän sanoa: Minä olen minä; -tänään täytyy hänen sanoa: Minä olen toinen. Sellaiset tajunnan vuorottelut voivat kestää päiviä, jopa kuukausia ja vuosiakin; voipa tuollainen vaihtunut tajunta jäädä pysyväiseksikin.
Tajunnan yksilöhistoria. Kuten jokainen tietää, on vastasyntynyt lapsi vielä aivan vailla tajuntaa, ja kuten Preyer on osottanut, kehittyy taiunta vasta myöhään, sitte kun pikku lapsi on alkanut puhua; lapsi puhuu kauan itsestään kuin jostakin kolmannesta henkilöstä. Vasta sinä merkittävänä hetkenä, jolloin se ensi kerran sanoo "minä", jolloin "minäntunto" tulee selväksi, alkaa itsetajunta kehittyä ja samalla käydä yhä selvemmäksi "minän" ja ulkomaailman vastakohtaisuus. Se tietoisuuden nopea ja syvällekäypä edistyminen, minkä lapsessa saa aikaan vanhempien ja koulun opetus ensimäisinä kymmenenä ikävuotena ja myöhemmin vitkallisemmin iän toisella vuosikymmenellä aina täyden henkisen kypsyyden saavuttamiseen asti, liittyy läheisesti tajunnan ja sen elimen, aivojen, kasvamisessa ja kehityksessä tapahtuvaan moninaiseen edistymiseen.