192
taa, jotka erottaa niiden välillä olevista aistinkeskustoista niiden ominaisen, kovin monimutkallisen hermorakenteen kautta, ovat todelliset "ajatteluelimet", meidän tajuntamme ainoat elimet. Muutama aika sitten on Flechsig todistanut, että ihmisessä eräällä niiden osalla on vielä aivan erikoisen monimutkallinen rakenne, millaista ei ole muilla nisäkkäillä ja mikä selittää ihmisen tajunnan etevämmyyden.
Tajunnan tautioppi. Nykyaikaisen elontoimintaopin merkityksellisen tiedon, että isot aivot ihmisellä ja korkeammilla nisäkkäillä ovat hengenelämän ja tajunnan elimenä, vahvistaa valaisevasti tautioppi, selittämällä aivojen sairauksia. Jos tauti hävittää isojen aivojen kysymykseentulevat osat, sammuu niiden toiminta, voipa tässä todistaa aivojentoiminnan paikallisuuden oikeinpa yksityiskohtaisesti; kun jokin määrättyaivojen yllämainittujen alueiden kohta sairastuu, häviää myöskin se ajattelun ja tajunnan osa, joka liittyi tuohon aivojen kohtaan. Sama tulos on tautiopillisesta kokeesta; määrätyn kohdan (esim. puhekeskuksen) hävittäminen, tuhoaa myöskin sen toiminnan (puheen). Ja muutenhan riittää viittaaminen tunnetuimpiin jokapäiväisiin tajunnan alaa koskeviin ilmiöihin todistamaan tajunnan täydellisen riippuvaisuuden aivoaineen kemiallisista muutoksista. Monet nautintoaineet (kahvi, tee) virkistävät ajattelukykyämme; toiset (viini, olut) saattavat mielemme iloisemmaksi; myski ja kamfertti elähyttävät sammuvaa tajuntaa; eetteri ja kloroformi hämärtävät tajunnan j. n. e. Miten olisi tämä kaikki mahdollista, jos tajunta olisi aineeton olio, riippumaton noista ruumiinrakennetta tutkittaessa osotetuista elimistä? Ja mitä