188
atomilla olisi oma vedynomainen tajuntansa, kullakin hiili-atomilla oma hiilenomainen tajuntansa j. n. e.
Pidän tätä otaksumaa perusteettomana ja pysyn siinä vakaumuksessa, että tajunta riippuu sellaisesta korkeasta hermoston erilaistumisen ja keskittymisen asteesta, minkä ihmisen ja eräiden korkeammalle kehittyneiden luurankoisten hermosto on saavuttanut.
Monistinen ja dualistinen tajunnan teoria. Niin kovin erilleen kuin tajunnan luontoa ja syntyä koskevat mielipiteet käyvätkin, voi ne kuitenkin kaikki lopulta - niitä selvän ja johdonmukaisen loogillisesti tarkastaessaan -johtaa kahdesta vastakkaisesta peruskatsomuksesta, tajunnan yliluonnollista alkuperää väittävästä (dualistisesta) ja sen elontoiminnallista alkuperää väittävästä (monistisesta) katsomuksesta. Minä itse olen aina, ja lähtien kehitysopin kannalta, puolustanut viimeksimainittua katsantokantaa, jolla nykyään on suuri joukko eteviä luonnontutkijoita.
Tajunnan yliluonnollisuus. Kuuluisassa esitelmässä "luonnontuntemuksen rajoista", minkä E. Du Bois-Reymond piti 14 p:nä elokuuta 1872 luonnontutkijain kokouksessa Leipzigissä, selitti hän meidän luonnontuntemuksellamme olevan kaksi "ehdotonta rajaa", joiden yli ihmishenki luonnontuntemuksen edistyneimmälläkään asteella ei koskaan voisi käydä, -ei koskaan, kuten esitelmäll usein toistettu loppusana voimakkaasti terottaa: "Ignorabimus!" ("Emme tule koskaan tuntemaan!"). Toinen noista ehdottomasti ratkaisemattomista "maailmanarvotuksista" on "aineen ja voiman yhdyssuhde" ja näiden merkitykseltään perustavien luonnonilmiöiden varsinainen olemus; tulemme käsittelemään tätä "perusaineenkysymystä" perinpohjin