187
voisi uskoa näkevänsä selviä tajullisen sieluntoiminnan jälkiä. Jos hyväksyy elämäpohjaisen tajunnan teorian (IV) ja jos on sitä mieltä että kaikkeen sielulliseen toimintaan liittyy tajuntaa, silloin täytyy myöskin otaksua, että jokainen itsenäinen alkeiselimistösolu on tajullinen. Tajunnan aineellisena perustana olisi siten joko solun koko plasma, tai sen tuma, tai jokin sen osa. Ehdottomasti kumota ei tätä otaksumaa, jota minä ennen olen puolustanut, voi. Mutta minun täytyy nyt olla samaa mieltä kuin Max Verworn, joka yllä mainitussa teoksessaan "Sielutieteellis-elontoimintaopillisia alkeiselimistötutkimuksia" otaksuu, että kaikilta alkeiselimistöiltä puuttuu kehittynyt "minätajunta", ja että niiden tuntemukset ja liikkeet kauttaaltaan ovat luonteeltaan tajuttomia.
Atomipohjainen tajunnan teoria: tajunta on kaikkien atomien (alkuainehiukkeiden) alkeisominaisuus. Kaikista tajunnan leviämistä koskevista eri mielipiteistä menee tämä atomipohjainen otaksuma pisimmälle. Atomipohjainen tajunnan teoria lienee pääasiassa johtunut niistä vaikeuksista, joita monet filosofit ja biologit tunsivat harkitessaan tajunnan ensimäisen synnyn kysymystä. Tämä ilmiöhän on niin erikoinen laadultaan, että sen johtaminen muista sielullisen toiminnan muodoista näyttää perin arveluttavalta; uskottiin senvuoksi tämän esteen olevan helpoimmin voitettavissa siten, että otaksuttiin tajunta kaiken aineen alkuperäiseksi ominaisuudeksi, samoin kuin sen alkuperäisiä ominaisuuksia ovat kemiallinen sukulaisuus ja painovoima. Senmukaisesti olisi yhtä monta alkeistajunnan lajia kuin on kemiallisia alkuaineita; kullakin vety-