183
eläintieteen, elontoimintaopin ja monistisen sielutieteen piireissä. Se suuri edistys, mikä viime aikoina on tapahtunut useammilla biologian (elämäopin) aloilla, on johdonmukaisesti saattanut meidät omaksumaan tämän tärkeän tiedon. Rajotumme siitä puhuessamme aluksi korkeampiin luurankoisiin ja ennen kaikkea nisäkkäisiin. Vuosituhansia on ollut tunnettuna ja ihmeteltynä seikkana se, että näiden korkeimmalle kehittyneiden luurankoisten älykkäimpien edustajain -ennen kaikkea apinain ja koirien -koko sieluntoiminta on mitä suurimmassa määrässä ihmisen sieluntoiminnan kaltaista. Niiden mielle- ja aistintoiminta, niiden tunteminen ja haluaminen on niin ihmisen vastaavain sieluntoimintain kaltaista, että meidän ei tarvitse siinä suhteessa esittää mitään todistuksia. Mutta myöskin niiden aivojen korkeampi mielleyhdistelytoiminta, arvostelujen muodostaminen ja niiden yhdistäminen johtopäätöksiksi, ajatteleminen ja tajunta ahtaammassa mielessä, ovat niillä yhtäläisesti kehittyneet kuin ihmisellä; vain kehityksensä asteeseen nähden eroavat ne toisistaan, mutta eivät laatuunsa nähden. Sitäpaitsi opettaa vertaileva ruumiinrakenneoppi ja kudosoppi meille, että näiden korkeampien nisäkkäiden aivojen rakenne kauttaaltaan on oleellisesti sama kuin ihmiselläkin. Samaa osottaa meille vertaileva sikiöhistoria näiden sielunelinten kehitykseen nähden. Vertaileva elontoimintaoppi opettaa, että tajunnan eri olotilat näillä korkeimmalle kehittyneillä istukkaeläimillä ovat ilmauksissaan aivan samallaisia kuin ihmiselläkin, ja kokeet todistavat, että ne myöskin ulkonaisiin vaikutteisiin suhtautuvat samalla tavalla. Korkeampia eläimiä voi alkoholin, kloroformin, eetterin y. m. s. avulla huumata, sopivalla menettelyllä