184
hypnotisoida j. n. e. samoin kuin ihmisenkin. Sitä vastoin on mahdotonta tarkkaan määrätä rajaa, missä eläinelämän alemmilla asteilla tajunta ensiksi on sellaisenaan tunnettavissa. Toiset eläintieteilijät asettava tämän rajan sangen korkealle ylös, toiset sangen matalalle alas. Darwin, joka on sangen tarkkaan erottanut ja lisääntyvän kehityksen nojalla selittänyt korkeampien eläinten tajunnan, älyn ja mielen eri asteet, viittaa samalla siihen, miten vaikeata tai oikeastaan mite mahdotonta on alemmilla eläimillä määrätä näiden korkeinten sieluntoimintain ensimäisiä alkuja. Todennäköisin on se otaksuma, että niillä eläimillä on meidä omamme tapainen tajullinen sielunelämä, joilla on likipitäen yhtä hienorakenteellinen, kudoksellisesti erilaistunut ja keskittynyt hermosto kuin meilläkin.
Eläinpohjalnen tajunnan teoria: tajantaa on kaikilla eläimillä ja vain niillä. Tämänmukaisesti pitäisi olla jyrkkä ero eläinten ja kasvien sielunelämän välillä; sellaisen otaksuivat jo monet vanhan-ajan tutkijat olevan olemassa, ja Linne asetti sen jyrkästi, v. 1735 ilmestyneessä perustavassa teoksessaan "Systema naturae" ("Luonnon järjestelmä"); molemmat elimellisen luonnon suuret kunnat eroavat hänen mielestään toisistaan siinä, että eläimillä on tunto ja tajunta, kasveilla ei. Myöhemmin on varsinkin Schopenhauer jyrkästi terottanut tätä eroa: "Tajunnan tunnemme suorastaan vain eläimien ominaisuutena. Myöskin senjälkeen kuin tajunta kehityksessään on noussut läpi koko eläinkunnan aina ihmisen ja hänen järkensä asteelle, pysyy kasvien tajuttomuus, josta se kehityksessään lähti, kuitenkin aina perustana. Alimmissa eläimissä on vain tajunnan hämärrystä." Tämän mielipiteen paikkansapitämättömyys kävi