180
(esim. Romanes ja Eritz Schultze), sitä mieltä nimittäin, että myöskin tajuttomat mielteet, tuntemukset ja pyrkimykset kuuluvat sielunelämän piiriin; onpa itse asiassa tämä tajuttomien sielullisten toimintain (heijastustoiminnan j. n. e.) piiri paljon laajempi kuin tajullisen toiminnan piiri. Molemmat piirit ovat muuten mitä läheisimmässä yhteydessä keskenään eikä niitä erottamassa ole selvää rajaa; milloin tahansa voi meissä äkkiä jokin tajuton mielle tulla tajulliseksi; jos sille jokin muu kiinnittää huomiomme puoleensa, niin voi tuo edellinen mielle yht'äkkiä taasen täysin kadota tajunnastamme.
Ihmisen tajunta. Ainoa lähde, josta saamme tietoa tajunnastamme, on tämä tajunta itse, ja tässä on ensi sijassa syy siihen, että on niin tavattoman vaikea tieteellisesti tutkia ja selittää tajuntaa. Subjekti ja objekti (alus ja kohde, toimiva itse ja toiminnan kohde) ovat tässä yksi ja sama; tietävä subjekti kuvastuu tässä omassa sisäisessä olemuksessaan, minkä pitäisi olla tietämisen esineenä, kohteena. Muiden olentojen tajunnan seikkojen suhteen emme siis koskaan voi päättää aivan ulkokohtaisen varmasti, vaan voimme siinä suhteessa päätelmiä tehdä vain siten, että vertailemme tuon "toisen olennon tajunnan ilmauksia oman tajuntamme iImauksiin. Sikäli kumminkin kuin on kysymys vain sielunelämältään säännöllisten ihmisten tajunnan ilmiöiden vertailemisesta, voimme heidän tajuntansa suhteen tehdä eräitä johtopäätöksiä, joiden oikeutta ei kukaan epäile. Mutta jo epätavallisiin henkilöihin (nerokkaisiin ja omituisiin, tylsämielisiin ja henkisesti sairaisiin ihmisiin) nähden eivät nämä samanmukaisuuden nojalla tehdyt johtopäätökset ehdottomasti, eivätpä aina ollen-