179
hyökkäykset. Jo tämä seikka yksin oikeuttaa meidät tässä monistiselta kannaltamme arvostellen laajemmalti tarkastamaan taiunnan laatua. Me tulemme näkemään, että tajunta on aivan yhtäläisesti kuin kaikki muutkin sieluntoiminnan muodot luonnonilmiö, ja että se kaikkien muiden luonnonilmiöiden tapaan on perusaineenlain alainen.
Tajunnan käsite. Jo tämän sieluntoiminnan alkeellista käsitettä, sen sisällystä ja piiriä koskevat arvossapidetyimpien filosofien ja luonnontutkijain mielipiteet ovat suuresti toisistaan eroavaisia. Parhaiten ehkä on tajuamisen sisällystä sanottava sisläiseksi näkemykseksi ja verrattava sitä heijastumiseen. Sen kahdeksi pää-alaksi erotetaan usein ulkokohtainen ja omakohtainen tajunta, maailmantajunta ja itsetajunta. Verrattomasti suurin kaiken tajullisen sieluntoiminnan osa koskee, kuten jo Schopenhauer terotti, ulkomaailman, "muitten oleitten " tajuamista; tämä maailmantajunta käsittää kaikki mahdolliset ulkomaailman ilmiöt, mitkä yleensä voivat kuulua tietämisemme piiriin. Paljon rajotetumpi on meidän itsetajuntamme, meidän kaiken sieluntoimintamme, kaikkien mielteiden, tuntemuksien ja pyrkimysten eli tahdontoiminnan, sisäinen heijastuminen.
Tajunta ja sielunelämä. Monet arvossapidetyt ajattelijat, varsinkin elontoimintaopintutkijat (esim. Wundt ja Ziehen), katsovat että taiunnan käsite ja sielullisen toiminnan käsite ovat samat: "kaikki sieluntoiminta on tajullista"; sielutieteen ala ulottuu vain niin laajalle kuin taiunnan ala. Meidän mielestämme laaientaa tämä määritelmä tajunnan merkitystä kohtuuttomastija antaa aihetta lukuisiin erehdyksiin ja väärinkäsityksiin. Me olemme päinvastoin samaa mieltä kuin toiset filosofit