175
monia miljoonia vuosia kestäneen aikakauden läpi vitkaan ja vähitellen tuohon inhimillisten aivojen monimutkaiseen ihmerakenteeseen, mikä näyttää oikeuttavan tämän korkeimmalle kehittyneen kädellisten eläinten muodon erikoiseen poikkeusasemaan luonnon piirissä. Kun selvä käsitys tästä vitkaisasta ja vähitellen tapahtuneesta meidän sielumme sukukehityksestä on ensimäisenä todellisesti luonnonmukaisen sielutieteen edellytyksenä, näyttää tarkotuksenmukaiselta jakaa siihen kulunut valtava ajanjakso muutamiin ala-asteisiin; kullakin niillä on hermokeskustan rakenteen rinnalla myöskin sen toiminta, "sielu ", yhä täydellisentynyt. Erotan selkäytimen sukukehityksessä ja selkäytimen etumaisen osan, aivojen, asteettaisessa täydellisentymisessä kahdeksan sellaista ala-astetta; niille luonteenomaisia ovat seuraavat luurankoisien kahdeksan eri pääryhmää: I. pääkallottomat (Acrania), II. ympyräsuiset (Cyclostoma), III. kalat (Pisces), IV. sammakkoeläimet (Amphibia), V. istukattomat nisäkkäät (Monotrema ja Marsupialia), VI. vanhemmat istukalliset nisäkkäät, erittäin puoliapinat (Prosimiae), VII. nuoremmat kädelliset, varsinaiset apinat (Simiae), VIII. ihmisenmuotoiset apinat ja ihminen (Anthropomorpha).
Nisäkkäiden sielunkehitys. Tärkein johtopäätös, mikä johtuu nisäkkäiden yksikantaisesta alkuperästä, on se, että ihmissielu ehdottomasti on kehittynyt pitkästä sarjasta muita nisäkässieluja. Valtava ruumiinrakenteellinen ja elontoiminnallinen juopa erottaa korkeimpien ja alimpien eläinten aivorakenteen ja siitä riippuvan sielunelämän toisistaan, ja sittenkin täyttää tämän juovan täydelleen pitkä sarja toisistaan vain