172
olevista aistimista aivoihin ja tuovat tiedon ulkomaailmasta saaduista vaikutteista. Hermosolmusolut eli "sielusolut", joista hermoinen keskuselin on pantu kokoon, ovat täydellisimpiä kaikista elimellisistä alkeisosasista; sillä ne, sen lisäksi että ne välittävät liikettä lihasten ja aistimien välillä, myöskin toimivat eläinsielun kaikkein korkeimmassa tehtävässä, muodostavat mielteitä ja ajatuksia, ja ovat, tärkeimpänä kaikesta, tajunnan eliminä.
Ruumiinrakenneopin ja elontoimintaopin, kudosopin ja sikiöhistorian suuret edistysaskeleet ovat viime aikoina rikastuttaneet meidän syvällisempää tietoamme sielukoneistosta runsailla mitä mielenkiintoisimmilla keksinnöillä. Jos mietiskelyyn perustuva filosofia olisi omaksunut edes tärkeimmät näistä kokemusperäisen biologian tärkeistä saavutuksista, täytyisi sen nykyään näyttää jo aivan toiselta kuin se valitettavasti nyt näyttää.
Jokaisella korkeammalla eläinryhmällä on oma ominaisenlaatuinen sielunelimensä; kullakin niistä on keskushermosto erikoiseen muotoonsa, asemaansa ja kokoonpanoonsa nähden erilainen kuin muilla. Ruumiinrakenteeltaan säteettäisistä polttiaiseläimistä on meduusoilla kellonreunassa hermorengas, jossa enimmäkseen on neljä tai kahdeksan hermosolmua. Viisisäteisillä piikkinahkaisilla ympäröi suuta hermorengas, josta säteettäisesti lähtee viisi hermohaaraa. Kaksipuolisesti vastasuhtaisilla laakamadoilla ja madoilla on aivosolmusto, jossa on kaksi selkäpuolista, nielun yläpuolella olevaa hermosolmua; näistä lähtee kaksi sivuhermohaaraa ihoon ja lihaksiin. Eräillä madoilla ja nilviäisillä on niiden lisäksi aivosolmustossa vielä pari vatsapuolista nielun