170
luisen ruumiinrakenteensa kautta; niiden lukuisat lajit elävät enimmäkseen merenpohjaan kiinnittyneinä. Yksinkertaisimman muotoinen sienieläin, nimeltään Olynthus, ei oikeastaan ole muuta kuin gastrea, jonka ruumiinseinämässä on seulamaisesti hienoja huokosia, joista ravitseva vesivirta voi tunkeutua ruumiiseen. Enimmillä sienieläimillä (myöskin tunnetuimmalla niistä, pesusienellä) muodostaa ruumis laajan matalahkon rungon, joka on kokoonpantu tuhansista tai miljoonista sellaisista gastreadeista, alkusuolieläimistä, ja jonka läpi käy ravitsevaa nestettä sisältävä putkisto. Tunto ja liikuntakyky ovat sienieläimillä vain perin vähäisessä määrässä kehittyneitä; hermoja, aistimia ja lihaksia niillä ei ole. Oli senvuoksi sangen luonnollista, että näitä merenpohjassa kiinniolevia, muodottomia ja tunnottomia eläimiä aluksi yleisesti pidettiin kasvienkaltaisina kasvannaisina. Niiden sielunelämä (jota varten ei mitään erikoisia elimiä ole erilaistuneina) on paljon kehittymättömämpää kuin mimoosain ja muiden tuntokyvyllisten kasvien.
Polttiaiseläimien sielu on vertailevan sielutieteen ja sielun sukukehitystutkimuksen kannalta tärkeä. Sillä tässä monimuotoisessa ontelovatsallisten eläinten ryhmässä tapahtuu hermosielun kehittyminen kudossielustä siten että selvästi voimme sitä seurata. Tähän eläinryhmään kuuluvat kiintonaisten polyyppien ja korallien, uivien meduusojen ja uimapolyyppien monimuotoiset luokat. Kaikkien polttiaiseläinten yhteiseksi kantamuodoksi voi täysin varmasti otaksua rakenteeltaan mahdollisimman yksinkertaisen polyypin, joka oleellisesti oli samallainen kuin nykyään vielä elävä lampipolyyppi. Mutta nyt ei näillä lampipolyypeillä eikä niiden läheis-