169
toisia, että ne ovat koko elinikänsä samalla kehitysasteella, jolla kaikkien muiden kudoseläinten (sienieläimistä aina ihmiseen asti) sikiöt ovat sikiökehityksensä alussa. Kuten minä gastreateoriatani esittäessäni (1872) olen osottanut, syntyy kaikilla kudoseläimillä edellä lähemmin selitetystä sikiörakkulasta (blastulasta) mitä kuvaavin sikiömuoto, nimittäin tuo edellä myöskin jo mainittu maljakkosikiö (gastrula). Kehitys käy seuraavalla tavalla. Sikiörakkulan alkiolehti (blastodermi), joka on rakkulan seinämänä, muodostaa yhdellä puolellaan kuoppamaisen syvennyksen pintaansa, ja tästä tulee pian niin syvä, että sikiörakon sisäontelo kokonaan katoaa, niinkuin ilmaa läpäisevän kumipallon sisäontelo katoaa, jos painaa pallon pinnan joltakin kohdalta kuopalle sisäänpäin. Sikiörakkulan pinnan sisäänpainunut puolisko joutuu ulkopuolelle jäävän sisäänpainumattoman puoliskon sisäpuolelle; tämä viimeksimainittu jää täten muodostuneen sikiömuodon iholehdeksi eli ulkopinnaksi, sisäänpainunut pinnanosa sensijaan muodostaa suolilehden eli sikiön sisäpinnan. Nyt muodostunut maljakkomaisen ruumiin ontelo toimii ruokaasulattavana vatsaontelona, alkusuolena, sen aukko muodostaa alkusuun. Iholehti eli ulkopinta on kaikilla kudoseläimillä alkuperäisenä "sielunelimenä". sillä siitä kehittyy kaikilla hermollisilla eläimillä sekä ruumiin ihopeite ja aistimet että myöskin hermosto. Gastreadeilla, joilla hermostoa vielä ei ole, ovat kaikki solut, joista ulkopinnan yksinkertainen solukerros on muodostunut, samallaisesti tunnon ja liikkeen eliminä; kudossielu ilmenee siinä yksinkertaisimmassa muodossaan.
Sienieläimet muodostavat itsenäisen eläinkunnan luokan, joka eroo kaikista muista kudoseläimistä omi-