163
Näiden yksisoluisten elimistöjen sieluntoiminnasta antaa meille opetusta vielä nykyään elavien alkeiselimistöjen vertaileva elontoimintaoppi; sekä tarkka havainnonteko että nerokas kokeilu ovat meidät tässä tutustuttaneet uuteen alaan, joka on aivan täynnä mitä inielenkiintoisimpia ilmiöitä. Parhaiten on ne esittänyt Max Verworn v. 1889 ajatusrikkaassa, omiin omaperäisiin kokeisiin nojautuvassa teoksessaan "Sielunelämän elontoimintaa koskevia alkeiselimistötutkimuksia". Myöskin vähät vanhemmat havainnot "alkeiselimistöjen sielunelämästä" on siinä koottuina esitetty. Verworn tuli tutkimuksissaan siihen varmaan vakaumukseen, että kaikilla alkeiselimistöillä tuntemuksen ja liikkeen tajuttomat tapahtumukset vielä ovat itse plasman ainehiukkeellista elqntoimintaa, ja että niiden pohjimmaiset syyt ovat plasman ainehiukkeiden ominaisuuksissa. "Alkeis-elimistöjen sielulliset elonilmaukset ovat senvuoksi siltana, joka yhdistää epäelimellisessä luonnossa ilmenevät kemialliset tapahtumukset korkeimpien eläinten sielun-elämän ilmiöihin; ne ovat monisoluisissa eläimissä ja ihmisessä havaittavien korkeimpien sielullisten ilmiöiden ituna."
Verwornin, ja hänen ohellaan Wilhelm Engelmannin, Wilhelm Preyerin, Richard Hertwigin ja muiden nuorempien alkeiselimistöjentutkijain huolelliset havainnot ja lukuisat kokeet antavat runsaasti todistuksia minun monistisen "solusieluteoriani" (1866) paikkansapitäväisyydestä. Nojautuen omiin monivuotisiin eri alkeiselimistöjä, varsinkin juurijalkaisia ja likoeläimiä koskeviin tutkimuksiini, olin minä esittänyt väitteen, että jokaisella elävällä soiulla on sielullisia ominaisuuksia, ja että siten monisoluisten eläinten ja kasvien sielun-