151
kuten jokainen muukin korkeampi eläin, olemassaolonsa alussa yksinkertainen solu. II. Tämä kantasolu syntyy aina samalla tavalla, siten että kaksi alkuperältään erilaista eri solua, naispuolinen munasolu ja miehinen siitossolu, sulautuvat yhteen. III. Kummallakin sukupuolisoiulla on eri "solusielunsa", s. o. molemmat ovat tuntemukseensa ja liikuntaansa nähden erilaiset. IV. Hedelmöittymisen eli sikiämisen hetkellä sulautuvat yhteen, paitsi molempien sukupuolisolujen plasmaa ja tumaa, myöskin niiden "sielut"; s. o. niihin sisältyvät sielulliset aiheet (eli "jännitysvoimat") sulautuvat yhteen vastamuodostuneen kantasolun "sielunsikiöksi". V. Senvuoksi on kullakin henkilöllä molempien vanhempiensa ruumiillisia ja henkisiä ominaisuuksia; munasolun tuman kautta siirtyy sikiölie osa äidin ominaisuuksia, siitos-solun tuman kautta osa isän ominaisuuksia.
Näiden kokemusperäisesti tunnettujen "sikiämisen" ilmiöiden kautta tulemme edelleen tuntemaan sen mitä tärkeimmän tosiasian, että jokaisella ihmisellä, samoin kuin jokaisella eläimellä, on määrätty yksilöllisen olemassaolonsa alkuketki; kummankin sukupuolisolutuman täydellinen yhtyminen merkitsee tarkan tarkkaan sitä hetkeä, jolloin syntyy, paitsi uuden kantasolun ruumis, myöskin sen "sielu". Jo tämä tosiasia yksin kumoo sielun kuolemattomuutta väittävän vanhan tarun, josta myöhemmin tulemme laajemmin puhumaan. Edelleen osottaa tuo tosiasia vääräksi sen sangen laajalle levinneen taikauskon, että ihmisen on yksilöllisestä olemassaolostaan kiittäminen "rakastavan jumalan armoa". Ihmisen yksilöllisen olemassaolon syynä on päinvastoin yksinomaan hänen molempien vanhempiensa "lempi", mahtava, kaikille monisoluisille eläimille ja kasveille