150
puoliseksi "solurakkaudeksi". Lukuisat siemennesteen siimasolut uivat vilkkaasti paikallaan olevan munasolun luo ja koettavat tunkeutua siihen. Mutta tavallisesti onnistuu vain yhden ainoan onnellisen kosijan todella saavuttaa ikävöity päämäärä. Heti kun tämä muita edullisempaan asemaan päässyt siittiö "päineen" (s. o. solutumineen) on tunkeutunut munasoluun, erittyy munasolusta ohut limakerros, joka estää muut siemensolut tunkeutumasta munasoluun. Vain siinä tapauksessa että alhaista lämpömäärää käyttäen saattaa munasolun kylmänkankeaksi tai huumaa sen jollakin huumausaineella (kloroformilla, morfiinilla, nikotiinilla), ei tällaista suojapeitettä kehity; silloin tapahtuu "ylihedelmöittyminen", ja lukuisia siemensoluja tunkeutuu tajuttomaan munasoluun. Tämä merkillinen tosiasia osottaa yhtäläisesti, että kummankinlaatuisissa sukupuolisoluissa on jokin, joskin alhainen määrä erikoista, aistillista, eloisaa tuntoa, kuin ne tärkeät tapahtumat, joita sitte heti tapahtuu noissa soluissa. Molemmat solutumat, naisellinen munatuma ja miehinen siementuma, vetävät toisiaan puoleensa, lähestyvät toisiaan ja sillautuvat koskettaessaan täydellisesti toisiinsa. Siten on sitte hedelmöitetystä munasolusta syntynyt tuo tärkeä uusi solu, jota nimitämme kantasoluksi, ja jonka yhä tois- tuvan jakautumisen kautta sitte syntyy koko monisoluinen elimistö.
Sielunelämää valaiseva tieto, jonka saamme näistä merkillisistä hedelmöittymisen tosiasioista, on kerrassaan tärkeätä, mutta tähän asti on yarsin vähässä määrässä osattu ymmärtää sen yleistä merkitystä. Tärkeimmät johtopäätökset, mitkä tämän tiedon nojalla voi tehdä, ovat seuraavat; I. Jokainen ihmis-yksilö on,