152
yhteinen sukupuolivietti, joka johtaa niiden paritteluun. Parittelemisen elontoiminnallisen tapahtuman oleellisimpana osana ei kumminkaan ole, kuten aikaisemmin otaksuttiin, "syleily" tai sen yhteydessä oleva lemmenleikki, vaan yksinomaan urospuolisen siemenen saattaminen naaraan sukupuolitiehyeisiin. Vain senkautta käy maallaelävillä eläimillä mahdolliseksi hedelmöittävän siemen en joutuminen irrottuneen munasolun yhteyteen (mikä yhtyminen ihmisellätavallisesti tapahtuu kohdussa). Alemmilla, vedessäelävillä eläimillä (esim. kaloilla, näkinkengillä, meduusoilla) tyhjentää eläin molemmanlaatuiset kypsät sukupuolituotteet ruumiistaan, yksinkertaisesti veteen, ja tässä jää niiden yhteensattuminen kokonaan sattuman varaan; myöskään ei ole mitään varsinaista parittelua, eikä samalla myöskään noita monimutkaisia "rakkauselämän" sielullisia ilmiöitä, joilla korkeampien eläimien elämässä on niin suuri merkitys. Senvuoksi myöskin puuttuu kaikilta alemmilta, parittelemattomilta eläimiitä nuo mieltäkiinnittävät elimet, joita Darwin nimitti "toisarvoisiksi sukupuoli- tunnusmerkeiksi", sukupuolisen valinnan tuloksina kehittyneet tuotteet sellaiset kuin miehen parta, hirvieläinten sarvet, paratiisilintujen ja monien kanalintujen komea höyhenpuku, sekä monet muut urospuolisten eläinten tunnusmerkit. (Vert. Wilh. Bölsche, "Liebesleben der Natur", 3 osaa, 1901).
Sielun periytyminen. Ylläesitetyistä hedelmöittymisen elontoimintaa koskevista johtopäätöksistä on sielutieteelle aivan erikoisen tärkeä molempien vanhempien sielullisten ominaisuuksien periytyminen, Yleisesti tunnettua on se, että jokainen lapsi on perinyt molemmilta vanhemmiltaan erikoisia luonteen, mielenlaadun,