Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

149

sen ihmissielun synnystä vielä nykyään on laaja kannatus, on kuitenkin selvästi todistettu tuollaisten käsitysten puhtaasti tarunomainen laatu. Ihailtavat tutkimukset, joita viimeisten vuosikymmenien kuluessa on toimitettu munan hedelmöitymisessä ja sikiöksikehittymisessä ilmenevistä tapahtumuksista, ovat osottaneet, että kaikki nämä salaperäiset ilmiöt kuuluvat soluelontoimintaopin alaan. Sekä naispuolinen sikiöaihe, muna, että miespuolinen hedelmöittäjä, siemensolu eli siittiö, ovat yksinkertaisia soluja. Näillä elävillä soluilla on eräitä elontoiminnallisia ominaisuuksia, joita me yhteisellä nimellä sanomme solusieluksi, samoinkuin koko ikänsä yksisoluisina elävillä alkeiselimistöillä. Kummankinlaatuisilla sukupuolisoluilla on liikkumisen ja tuntemisen kyky. Nuori munasolu eli "alkumuna" liikkuu vaihdoseläimen (ameeban) tapaan; kovin pienikokoiset siemensolut, joita on miljoonia jokaisen limamaisen, miehisen siemenen pisarassa, ovat siimasoluja ja liikkuvat nopeasti heiluttamansa siimakarvan avulla yhtä vilkkaasti uiden siemennesteessä sinne tänne kuin tavalliset siimalikoeläimet (flagellatit).

Kun nyt molemmanlaatuiset solut parittelussa yhtyvät, tai kun ne keinotekoisen siitoksen (esim. kun on kysymys kaloista) kautta tulevat kosketuksiin keskenään, vetävät ne toisiaan puoleensa ja asettuvat kiinteästi rinnakkain. Tämän solujen keskenäisen vetovoiman syynä on kemiallinen, hajun- tai maunsukuinen plasman aistintoiminta, jota nimitämme "eroottiseksi kemotropismiksi" (lemmenelämälliseksi kemiallisen ärsytyksen aikaansaamaksi hakuisuus-ilmiöksi). Sitä voi myöskin suorastaan (sekä kemiallisessa että romaanirakkauden mielessä) nimittää "soluheimolaisuustunnoksi" tai "suku-


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003