Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

147

vissa olevat tiedot ja piti kiinni perinnäisestä sikiökehityksellisen ennaltamuodostumisen opista. Sen mukaisesti otaksuttiin, että jo munasolussa elimistö oli ennaltamuodostuneena kaikkine osineen; sikiön "kehitys" oli senmukaan varsinaisesti vain jonkinaista koollekääriytyneiden osien "kehkeytymistä" (evolutsiota). Välttämättömänä tämän erehdyksen seurauksena johtui siitä edelleen yllä (siv. 67) mainittu edellisiinsäsisältymisoppi. Tätä "ovulistien" koulun oppia vastassa oli toinen, yhtä väärä mielipide, n. s. "animalkulistien" mielipide; nämä uskoivat, että sikiön varsinaisena alkuna; ei ole äidin naaraspuolinen munasolu, vaan isän urospuolin en siemensolu, ja että näissä siemensoluissa sukusarjat olivat edellisiinsä sisältyvinä.

Leibniz sovellutti tätä edellisiinsäsisältymisoppia aIvan johdonmukaisesti ihmisen sielun kehitykseen; hän väilli, ettei sielun kehityksessä tapahdu mitään uutismuodostusta niinkuin sitä ei hänen mielestään tapahdu ruumiinkaan kehityksessä. "Theodicee"-teoksessaan hän sanoi: "Niin olen minä sitä mieltä, että sielut, jotka kerran tulevat olemaan ihmissieluja, ovat olleet olemassa siemenessä samoin kuin kaikkien muidenkin lajien sielut; että ne aina ovat olleet esivanhemmissa aina Aatamista alkaen, siis maailman alusta alkaen, elimellisten ruumiiden muodossa." Samallaisia kuvitelmia oli sekä biologian että filosofian piirissä havaittavissa aina 19:nnen vuosisadan kolmannelle vuosikymmenelle, jolloin Baerin aikaansaama sikiöhistorian uudistus antoi niille surmaniskun.

Tarunomaisia oppeja sielun synnystä. Tarkemmat tiedot, joita me vertailevan kansantieteen kautta viime aikoina olemme saaneet sekä vanhempien sivis-


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003