143
ihmiset vielä nykyään pitävät tahdonvapautta itsestään selvänä tosiasiana. Etevät kristillisen kirkon opettajat, kuten kirkkoisä Augustinus ja uskonpuhdistaja Kalvin, kieltävät tahdonvapauden aivan yhtä ehdottomasti kuin puhtaan materialismin tunnetuimmat kannattajat, Holbach l8:nnella ja Büchner 19:nnellä vuosisadalla. Kristilliset jumaluusoppineet kieltävät sen, koska se on ristiriidassa heidän vakaan uskonsa kanssa jumalan kaikkivaltiuteen ja ennaltamääräykseen, predestinatsioniin; jumala, kaikkivaltias ja kaikkitietävä, on ijankaikkisuudesta asti ennalta nähnyt ja tahtonut kaiken juuri sellaiseksi kuin kaikki on ja tapahtuu; hän on ennalta määrännyt siis myöskin ihmisen toiminnan. Jos ihminen vapaan tahtonsa mukaisesti toimisi, toimisi toisin kuin jumala on ennalta määrännyt, niin ei jumala olisi ollut kaikkivoipa eikä kaikkitietävä. Samassa mielessä oli myöskin Leibniz ehdoton tahdonvapauden kieltäjä. l8:nnen vuosisadan monistiset luonnontutkijat, ennen kaikkea Laplace, kielsivät tahdonvapauden taas yhtenäisen koneenomaisen maailmankatsomuksensa kannalta.
Tahdonvapauden vastustajain (deterministien) ja sen puolustajain (indeterministien) välinen taistelu on nykyään, enemmän kuin kaksi vuosituhatta kestäneiden kiistojen jälkeen, lopullisesti ratkaistu tahdonvapauden vastustajain eduksi. Ihmisen tahto on aivan yhtävähän vapaa kuin korkeampien eläinten tahto, josta ihmisen tahto eroo vain kehityksensä asteeseen, mutta ei laatuunsa nähden. Sensijaan että vielä l8:nnella vuosisadalla vanhaa tahdonvapauden oppia vastustettiin pääasiassa yleisillä, filosofisilla ja maailmantieteellisillä syillä,
on meille sitävastoin 19:s vuosisata antanut aivan toisia aseita tuon opin lopulliseksi kumoamiseksi, suurem-