142
eninten on kiinnittänyt ajattelevan ihmisen mieltä, ja on tähän syynä ollut se, että tässä, paitsi kysymyksen suurta filosofista mielenkiintoisuutta, samalla on kysymys käytännöllisen filosofian, siveysopin, kasvatuksen, oikeudenkäytön y. m. kannalta mitä tärkeimmistä johtopäätöksistä. E. Du Bois-Reymond, joka on tätä kysymystä käsitellyt viimeisenä "seitsemästä maailmanarvotuksestansa", sanoo senvuoksi täydellä syyllä tahdonvapauden kysymyksestä: "Jokaista koskevana, näennäisesti ollen jokaisen ratkaistavissa, läheisesti kietoutuneena inhimillisen yhteiskunnan perusedellytyksiin, mitä syvällisimmin koskien uskonnollisiin vakaumuksiin, on tällä kysymyksellä ollut tavaton merkitys henkisen elämän ja sivistyksen historiassa, ja sen käsittelyssä kuvastavat, selvästi ihmishengen eri kehitysasteet. -Ei ehkä ole mitään inhimillisen ajattelun esinettä, jota koskien kirjastojen tomussa homehtuu pitempiä sarjoja koskaan enään avaamattomia suurnidoksia". -Kysymyksen tärkeys ilmenee selvästi myöskin siinä, että Kant asetti kysymyksen "tahdonvapaudesta" välittömästi "sielun kuolemattomuutta" ja "uskoa jumalaan" koskevan kysymyksen vertaiseksi merkityksessä. Hän sanoi näitä kolmea suurta kysymystä kolmeksi välttämättömäksi "käytännöllisen järjen laatielmaksi", sitä ennen "Puhtaan järjen arvostelussa" selvästi osotettuaan, että nuo otaksumat ovat täysin perusteettomia.
Merkillisintä tuossa suuremmoisessa ja mitä sotkuisimmassa tahdonvapautta koskevassa taistelussa on ehkä se tosiasia, että tahdonvapauden ovat tieteisopin kannalta kieltäneet, eivät vain mitä arvostelevimmat filosoofit, vaan myöskin aivan äärimmäisen vastakkaisilla kannoilla olevat, mutta että siitä huolimatta enimmät