138
kautta tarkotuksenmukaisimmat muunnokset säilyvät, mutta vähemmän sopivat häviävät. IV. Siten aiheutunut sielullisen laadun eriläistuminen johtaa sitte sukupolvien varrella yhtäläisesti uusien vaistojen syntymiseen, kuin ruumiin muodollisen laadun erilaistuminen johtaa uusien ulkonaisesti erilaisten lajien syntymiseen.
Tämä pitää paikkansa kaikkiin alkeiselimistöihin ja kasveihin samoin kuin kaikkiin eläimiin ja ihmisiin nähden. Mutta vaistot joutuvat viimeksimainituilla sitä enemmän taka-alalle, kuta enemmän järki niiden kustannuksella kehittyy.
Järjen erilaisia asteita. Sellaisten pintapuolisten, eläinten sielunelämää tuntemattomien sielutieteellisten katsantokantojen mukaan, jotka tunnustavat vain ihmisellä olevan "todellisen sielun", on myöskin vain hänellä korkeimpana hyvänä "järki" ja tajunta. Myöskin tämän harhauskon on viime vuosikymmenien vertaileva sielutiede perinpohjin kumonnut. Korkeammilla luurankoisilla on yhtä hyvin järki kuin ihmisellä itselläkin, ja eläinkunnan piirissä on yhtäläisesti havaittavissa pitkä järjen vähittäisen kehityksen jakso kuin ihmiskunnankin piirissä. Ero, joka on olemassa jonkun Goethen, Kantin, Lamarckin, Darwinin järjen ja alimmalla kehitysasteella olevan luonnonihmisen, jonkun veddalaisen, akka-kansaan kuuluvan, austraalialaisneekerin tai patagonialaisen, järjen välillä, on paljon suurempi kuin tuollaisen alimmalla kehitysasteella olevan luonnonihmisen järjen ja järkevän nisäkkään, ihmisenmuotoisen apinan, koiran, elefantin t. m. s., järjen välillä oleva ero on.
Kieli. Se käsitteidenkehityksen, ymmärryksen ja järjen korkeampi aste, joka kohottaa ihmisen niin pajon eläinten yläpuolelle, on läheisesti riippuvainen hä-