137
mielikuvituksen tuottaessa (olemassaolevia mielteitä moninaisesti yhdistelemällä) aivan uusia mielleryhmiä, samoin kuin aistinhairahduksissa y. m., järjestyvät mielteet usein aivan luonnonvastaisesti ja näyttää tulos senvuoksi järkevästi katsottuna järjettömältä. Aivan erikoisesti pitää tämä paikkansa yliluonnollisiin "uskon esineisiin", spiritismin ja salaoppien henkiaaveisiin nähden. Mutta juuri näitä "uskon" ja luulotellun "ilmestyksen" luonnottomia mielleyhtymiä pidetään monasti ihmisen arvokkaimpina "henkisinä hyvinä".
Vaistot. Vanhentunut keski-ajan sielutiede, jolla kumminkin vielä nykyäänkin on monia kannattajia, piti ihmisen ja eläinten sielunelämää aivan erilaisina ilmiöinä; se johti edellisen "järjestä", jälkimäisen "vaistosta". Perinnäistä luomiskertomusta vastaavasti otaksuttiin, että jokainen eläinlaji luomisessa oli luojalta saanut määrätyn, tajuttoman sielunlaadun, ja että tämä jokaisen eliiInlajin "luonnonvietti" muka oli yhtä muuttumaton kuin sen ruumiillisenkin elimistön uskottiin olevan. Sitten kun jo Lamarck (1809) esittäessään polveutumisoppiaan oli osottanut tämän erehdyksen paikkansapitämättömäksi, kumosi sen Darwin (1859) täydelleen; hän todisti valintaoppinsa avulla oikeiksi seuraavat tärkeät väitteet: I. Eri eläinlajien vaistot ovat eri yksilöillä erilaisia ja yhtäläisesti mukautumisen aiheuttaman muuttumisen alaisia kuin ruumiinkin muodolliset tunnusmerkit. II. Nämä (enimmäkseen muuttuneiden tottumusten kautta syntyneet) muutokset siirtyvät periytymisen kautta osittain jälkeläisille ja tulevat sukupolvi sukupolvelta runsaammiksi ja vakaantuvat. III. Näiden periytyvien sieluntoiminnan muunnosten kesken tapahtuu valintaa (sekä keinotekoista että luonnollista), jonka