Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

108

on "tajunnalla"? Missä eroavat toisistaan "aistimus" ja "tunto"? Mitä on "vaisto"? Miten on "vapaan tahdon" laita? Mitä on "mielle"? Mikä ero on "ymmärryksen" ja "järjen" välillä? Ja mitä on oikeastaan "mieli"? Missä suhteessa ovat toisiinsa kaikki nämä sielunelämän ilmiöt ja ruumis? Näihin ja moniin muihin niihin liittyviin kysymyksiin on annettu mahdollisimman moninaisia vastauksia; ja paitsi sitä että arvossapidetyimpien auktoriteettien mielipiteet asiassa kovasti eroavat toisistaan, niin myöskin sama tieteellinen auktoriteetti on usein oman sielullisen kehityksensä varrella täydellisesti muuttanut mielipiteitään. Varmaa on, että tämä monien ajattelijain "sielullinen muodonvaihdos" (jota tarkemmin valaisemme tämän 6:nnen luvun lopuIla), on melkoisesti edistänyt sitä tavatonta käsitteiden sekaannusta, mikä vallitsee sielutieteen alalla enemmän kuin millään muulla tietämisen alalla.

Ulkokohtainen ja omakohtainen sielutiede. Monien sielunelämänilmiöiden, ja vallankin tajunnan, aivan ominainen luonne, vaatii meitä jonkun verran muuttamaan ja muodostamaan luonnontieteellisiä tutkimustapojamme niitä sielutieteen alalle soveltaessamme. Erikoisen tärkeä on tässä se seikka, että tavallisten, ulkokohtaisten havaintojen lisäksi tässä täytyy tulla käytäntöön omakohtaisen, sisäisen havainnon, joka edellyttää meidän "minämme" sisäistä heijastelua tajunnassa. Tästä "minuuden välittömästä varmuudesta" ovat useimmat sielutieteilijät lähteneet: "Cogito, ergo sum!" "Ajattelen, siis olen olemassa". Tarkastamme senvuoksi ensiksi tarkemmin tätä tietämiseentulemisen tietä ja sitte vasta muita, sitä täydentäviä menettelytapoja.


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003