107
sielunelämänkin ilmiöt kaikkea vallitsevan perusaineenlain alaisia; tälläkään alalla ei ole mitään poikkeuksia tästä korkeimmasta maailmantieteellisestä peruslaista. Yksinkertaisen sielunelämän ilmiöt, joita on havaittavissa yksisoluisilla alkeiselimistöillä (protisteilla) ja kasveilla -ja myöskin alhaisilla eläimillä-, niiden ärtyväisyys, niiden heijastusliikkeet, niiden tunto ja niiden itsensäsäilytyspyrkimys riippuvat niiden solujen plasmassa tapahtuvista elontoiminnallisista ilmiöistä, fysiikallisista ja kemiallisista muutoksista, jotka johtuvat osaksi periytymisestä, osaksi mukautumisesta. Mutta aivan samaa on meidän väitettävä myöskin korkeampien elinten ja ihmisen korkeampaan sieluntoimintaan nähden, mielteiden ja käsitteiden muodostumiseen sekä järjen ja tietoisuuden ihmeellisiin ilmiöihin nähden; sillä nämä ovat eläinten sukukehityksen varrella kehittyneet noista edellämainituista, ja vain keskittymisen korkeampi aste, mikä syntyy eri toimintojen läheisen ja moninaisen yhdistymisen kautta, kohottaa ne näin hämmästyttävän korkealle.
Sielutieteen käsitteitä. Tämän tieteen ensimäisenä tehtävänä on sen esineen käsitteen tarkka määrittely jota sen on tutkittava. Mutta missään tieteessä ei tämän ensimäisen tehtävän ratkaisu ole niin vaikea kuin sielutieteessä, ja tämä tosiasia on sitä merkittävämpi, kun logiikka, oppi käsitteiden muodostumisesta, itse on vain yksi sielutieteen osa. Jos vertaamme kaikkea, mitä eri aikojen arvossapidetyimmät luonnontutkijat ja filosofit ovat lausuneet sielutieteen peruskäsityksistä, niin olemme vaarassa tukehtua mitä ristiriitaisimpien mielipiteiden sekasortoon. Mitä on sitte oikeastaan "sielu"? Missä suhteessa se on "henkeen" ? Mikä merkitys oikeastaan