106
vallitsevat uskonkuvitelmat todella pitäisivät paikkansa, niin eivät niiden piiriin kuuluvat ilmiöt olisi ensinkään perusaineenlain alaisia; mutta tämän ainoan, korkeimmasta maailmantieteellisestä peruslaista olevan poikkeuksen olisi pitänyt ilmetä vasta myöhään elimellisen elämän historian varrella, koska se koskee vain ihmisen ja korkeimpien eläinten "sielua". Myöskin "vapaan tahdon" dogmi, toinen dualistisen sielutieteen oleellinen osa, on kokonaan ristiriidassa perusaineenlain kanssa.
Monistinen sielutiede. Sen luonnollisen käsityksen perusteella sitävastoin, mikä meillä on sielunelämästä, on "sielu" eräiden elämänilmiöiden kokonaissumma, ilmiöiden, jotka, samoinkuin kaikki muutkin ilmiöt, riippuvat määrätystä aineellisesta perustasta. Nimitämme tätä kaiken sielullisen toiminnan aineellista perustaa, jota ilman se ei ole ajateltavissa, toistaiseksi psykoplasmaksi (sieluplasmaksi), ja tarkemmin sanoen senvuoksi että kemiallinen tutkimus on osottanut että tuo sielu-elämän perustana oleva aine kaikkialla on ainetta, joka on luettava plasma-aineiden ryhmään, s. o. niiden munanvalkuaisaineen tapaisten hiiliyhdistysten ryhmään, jotka ovat perustana kaikille elämänilmiöille. Korkeimmilla eläimillä, joilla on hermosto ja aistimia, on sieluplasmasta erilaistumisen kautta syntynyt neuroplasma, hermoaine. Meidän katsomuksemme on tässä mielessä materialistinen, aineoppinen. Mutta se on samalla kokemusperäinen ja luontoperäinen; sillä meidän tieteellinen kokemuksemme ei ole vielä opettanut meitä tuntemaan mitään voimia, joilla ei ole aineellista perustaa, eikä mitään "hengenmaailmaa", joka olisi luonnon ulkopuolella ja luonnon yläpuolella.
Samoin kuin kaikki muutkin luonnonilmiöt, ovat