95
hiilikauden sammakkoeläimet, permisen kauden matelijat ja mesozooisen ajan nisäkkäät; näistä taas ilmaantuvat ensiksi triaskaudella alimmat muodot, nokkaeläimet, sitte jurakaudella pussieläimet ja niiden jälkeen liitukaudella vanhimmat istukkaeläimet. Näistä viimeksimainituista taas esiintyvät ensiksi vanhirnmalla tertiääriajalla kädellisten alhaisimmat esi-isät, puoliapinat, sitten varsinaiset apinat, ja niiden joukossa kapeanenäisistä ensiksi koiranmuotoiset apinat, myöhemmin ihmisenmuotoiset apinat; eräästä näiden viimeksimainittujen haararyhmästä on plioseeniaialla kehittynyt mykkä apina-ihminen (latinalaiselta nimeltään Pithecanthropus alalus), ja tästä vihdoin puhuva ihminen.
Paljon vaikeampi ja epävarmempi kuin tämä meidän luurankois-esi-isiemme sarja, on selville saada sen edellisten luurangottomien esi-isiemme sarja; sillä niiden pehmeistä luurangottomista ruumiista ei ole jäänyt nähtäväksemme minkäänlaisia kivettyneitä jäännöksiä; muinaiseliötutkimus ei voi tässä antaa meille minkäänlaisia todistuksia. Sitä tärkeämmiksi tulevat tässä vertailevan ruumiinrakenneopin ja sikiöhistorian tietolähteet. Kun ihmisen sikiö käy kehityksessään läpi saman kordula-asteen (selkäjännetoukka-asteen) kuin kaikkien muidenkin luurankoisten sikiö, kun se yhtäläisesti kehittyy gastrulatoukan (maljakkosikiön) kahdesta sikiölehdestä, teemme me elämänsynnyn peruslain mukaisesti sen johtopäätöksen; että ihmisellä ennen on ollut vastaavia esi-isämuotoja (madot ja gastreadit). Mutta kaikkein tärkein on se merkitykseltään perustava tosiasia, että myöskin ihmisen sikiö, samoin kuin kaikkien muidenkin eläinten sikiö, alkuaan kehittyy yksinkertaisesta solusta; sillä tämä kantasolu - "hedelmöitetty