Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

94

Lisäseurauksena tästä tärkeästä tiedosta oli vaikea tehtävä tutkia, mitkä olivat tertiääriajalla (kts. muist. siv. 27) eläneet ihmisen läheissukuisimmat nisäkäs-esi-isät, sekä lisäksi saada selville vanhempien eläimellisten esi-isien pitkä sarja, esi-isien, jotka olivat eläneet maanpallon kehityksen aikaisemmilla kausilla ja kehittyneet lukemattomien vuosimiljoonien kestäessä. Tämän suuren historiallisen tehtävän ratkaisua eri otaksumien nojalla olin minä yrittänyt jo 1866 "Yleisessä muoto-opissani"; edelleen olen tuota ratkaisua kehittänyt v.1874 teoksessani "Anthropogenia" ("Ihmisen kehitys"), jonka ensimäisessä osassa käsittelin ihmisen sikiöhistoriaa, toisessa hänen sukuhistoriaansa. Tämän teoksen viidennessä uudistetussa painoksessa (1903) on se selvitys ihmisen kehityshistoriasta, mikä meidän tietojemme nykyisellä kannalla minun vakaumukseni mukaan eninten lähenee totuuden kaukaista päämäärää; teosta kirjottaessani pyrin aina mahdollisimman yhtäläisesti ja yhtenäisesti käyttämään kaikkia kolmea kokemusperäisen tiedon lähdettä, muinaiseliötutkimusta, sikiöhistoriaa ja muoto-oppia (eli vertailevaa ruumiinrakenneoppia). Varmaa on, että myöhemmät sukuhistorialliset tutkimukset tulevat monissa kohdin yksityisseikkoihin nähden täydentämään ja oikaisemaan siinä esitettyjä polveutumista koskevia otaksumia; mutta yhtä varmasti olen vakuutettu siitä, että siinä esitetty ihmisen sukuhistoria suurissa piirteissään vastaa totuutta. Sillä luurankoiskivettymäin historiallinen sarja vastaa täydelleen sitä muoto-opillista kehityssarjaa, jonka meille esittää vertaileva ruumiinrakenneoppi ja sikiökehitys: siluuri- kauden (kts. tähän ja seuraaviin nähden muist. siv. 27) kalojen jälkeen tulevat devonikauden keuhkokalat, kivi-


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003