Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

85

tumiseen nähden esittämässään nikamateoriassa kqetti hän osottaa, että kaikkien eri luurankoisten -myöskin ihmisen! -kallot ovat samallaisesti kokoonpannut määrätyllä tavalla järjestyneistä luuryhmistä, ja että nämä viimeksimainitut eivät ole mitään muuta kuin muodoltaan muuntuneita selkänikamia. Juuri Goethen syvälliset tutkimukset vertailevan luuopin alalla olivat johtaneet hänet varmaan vakaumukseen elimistöjen yhtenäisyydestä; hän oli oppinut tuntemaan, että ihmisen luusto on pantu kokoon aivan saman perusmuodon mukaisesti kuin kaikkien muidenkin luurankoisten muodostunut saman perikuvan mukaisesti, jonka osat kyllä itsessään ovat pysyväisiä mutta vaihtelevat muodoltaan ja joka yhä vieläkin muuntelee ja muodostuu suvunjatkamisen kautta". -Tämän muuttumisen eli muodonmuuntelun selittää Goethe otaksumalla että on olemassa kahden muodostelevan voiman alituinen vuorovaikutus, joista toinen on sisäinen elimistön keskihakuisvoima, "lajinmuodostusvietti", ja toinen elimistön ulkopuolinen keskipakoisvoima, muunteluvietti eli "muodonvaihdoksen aate"; edellinen vastaa sitä, mitä me nykyisin nimitämme periytymiseksi, jälkimäinen sitä, mitä me nimitämme mukautumiseksi. Miten pitkälle Goethe näiden luonnonfilosofisten tutkimustensa kautta oli päässyt tuntemaan "elimellisten luontojen muodostuksen" olemusta, ja missä määrin häntä siten voidaan pitää Darwinin ja Lamarckin huomattavimpana edeltäjänä, käy selville hänen teostensa mielenkiintoisista kohdista, joita olen koonnut "Luonnollisen luomishistoriani" neljänteen esitelmään. "Darwinin, Goethen ja Lamarckin luonnonkatsomuksesta" (Eisenachissa v. 1882) pitämässäni esitelmässä olen lähemmin perustellut mielipidet-


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003