Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

84

lukuisia kivettymiä. Samalla hän todisti, että maapallon historian eri kausina on seurannut aivan eri eläinten sarja toistaan. Kun nyt Cuvier itsepintaisesti piti kiinni Linnen opista, että lajit ovat ehdottomasti pysyväisiä, luuli hän voivansa selittää niiden synnyn vain otaksumalla, että maapallon historiassa muka on seurannut suurten mullistusten ja uudistuneiden uudestaanluomisten sarja toistaan; hänen ajatuksensa mukaan kunkin suuren mullistuksen alussa tuhoutuivat kaikki elävät olennot ja sen lopulla luotiin uusi elävien olioitten joukko. Vaikka tämä Cuvierin luonnonmullistusoppi vei mitä järjettömimpiin johtopäätöksiin ja johti sulaan ihmeuskoon, tuli se kuitenkin pian yleisesti hyväksytyksi ja jäi vallitsemaan aina siksi kunnes Darwin (1859) sen kumosi.

Muodonmuuntelu-oppi.Goethe. On helposti ymmärrettävää, että vallalla olevat opit elimellisten lajien ehdottomasta muuttumattomuudesta ja yliluonnollisesta luomisesta eivät voineet tyydyttää syvemmin ajattelevia tutkijoita. Senvuoksi näemme jo kahdeksannentoista vuosisadan toisella puoliskolla yksinäisiä eteviä miehiä yrittelemässä päästä suuren "luomiskysymyksen" luonnonmukaiseen ratkaisuun. Ennen kaikkea oli suuren runoilijamme ja ajattelijamme Wolfgang Goethe monivuotisten ja innokkaiden muoto-opillisten tutkimustensa kautta jo 18:nnen vuosisadan lopulla tullut selvästi käsittämään kaikkien elimellisten muotojen sisäisen yhtenäisyyden ja varmasti vakuutetuksi niiden yhteisestä luonnollisesta alkuperästä. Kuuluisassa teoksessaan "Kasvien muodonvaihdos" (1790) johti hän kaikki kasvien eri muodot yhdestä alkukasvista, ja kaikki kasvien eri elimet yhdestä alkuelimestä, lehdestä. Pääkallon muodos-


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003