68
Uutismuodostus-oppi. Marraskuussa v. 1759 puolusti Hallessa tohtorinväitöskirjaansa, jolla oli nimenä "Syntymisen oppi", nuori, 26-vuotias lääketieteenharjottaja Kaspar Friedrich Wolff. Nojautuen sarjaan mitä vaivalloisimpia ja huolellisimpia havaintoja, hän todisti, että koko vallitseva ennaltamuodostumisoppi oli väärä. Haudottavassa kananmunasssa ei alussa ole vielä jälkeäkään myöhemmästä linnunruumiista ja sen osista; sitävastoin on sen asemasta, tunnetun keltaisen ruskuaisen yläpuolella, pieni, pyöreä, valkea levy. Tämä ohut "sikiölevy" käyensin pitkänpyöreäksi ja jakautuu sitte neljäksi päällekkäiseksi kerrokseksi, neljän tärkeimmän elinjärjestelmän aiheiksi: ylimmästä syntyy hermosto, sen alla olevasta lihasjärjestelmä, sen alla olevasta verisuonisto ynnä sydän ja alimmasta suolikanava. Siten siis, sanoo Wolff aivan oikein, ei sikiökehitys ole ennaltamuodostuneiden elimien kehkeytymistä joistakin pikku alkeista, vaan sarja uusien muotojen kehittymistä, todellista "uutismuodostumista"; osa syn tyy toisen perästä, ja kaikki ilmenevät alussa yksinkertaisessa muodossa, joka on vallan erilainen kuin siitä myöhemmin kehittynyt ruumiin osa; kukin ruumiin osa syntyy mitä merkillisinten muutosten kautta. Vaikka tämä suuri keksintö olisi heti voitu todistaa paikkansa pitäväksi uudestaan tutkimalla jo havaittuja tosiasioita, ja vaikka tuolle keksinnölle perustuva "syntyoppi", ei varsinaisesti ollutkaan mikään teoria, tieteisoppi, vaan pelkkä yksinkertainen tosiasia, ei se kuitenkaan saanut puoleen vuosisataan vähintäkään kannatusta. Varsin suurena esteenä sille oli Hallerin mahtava auktoriteetti, joka itsepintaisesti vastusti sitä vetoamalla dogmiin: "Ei ole mitään syntyä! Mikään eläinruumiin osa ei ole muo-