60
muksia") on hän nerokkaiden, kokeisiin perustuvien tutkimusten nojalla todistanut, että yksisoluisten alkeiselimistöjen tarkka tutkiminen osottaa täysin oikeaksi minun (v. 1866) esittämäni "solusieluteorian", ja että "alkeiselimistöjen ryhmässä havaittavat sielulliset ilmiöt ovat siltana, joka yhdistää epäelimellisen luonnon kemialliset tapahtumat korkeimpien eläimien sieluelämän kanssa samanlaatuisten ilmiöiden sarjaksi". Näitä mielipiteitään on Verworn edelleen kehittänyt ja nykyaikaisella kehitysopilla tukenut teoksessaan "Allgemeine Physiologie" ("Yleinen elontoimintaoppi"). Tämä mainio teos palaa taas ensi kertaa takaisin Johannes Müllerin laajakantoiselle näkökannalle, asettuen vastustamaan noiden nykyaikaisten elontoimintaopintutkiiain yksipuolisia ja rajotettuja menettelytapoja, jotka uskovat voivansa selittää elämänilmiöiden olemuksen yksinomaan fysikaalisten ja kemiallisten kokeiden avulla. Verworn osotti, että vain noudattamalla Müllerin vertailevaa menettelytapaa ja syventymällä tutkimaan solun elontoimintaa voidaan saavuttaa korkeampi katsantokanta, jolla voimme yhtenäisesti nähdä yli koko elämänilmiöiden ihmeellisen alan; vain sitä tietä tulemme vakuutetuiksi siitä, että myöskin kaikki ihmisen elämäntoiminnat noudattavat samoja fysiikan ja kemian lakeja kuin kaikkien muidenkin eläinten elämäntoiminnat.
Solutautioppi. Soluopin perustava merkitys kaikkiin biologian (eläinten ja kasvien elämää koskevan tutkimuksen) aloihin nähden osottautui 19:nnen vuosisadan toisella puoliskolla oikeaksi ei vain koko eliöitten muoto-opin ja elontoimintaopin suuremmoisissa edistysaskeleissa, vaan myöskin erittäin sen biologisen (eläinten ja kasvien elämää koskevan) tieteen täydellisessä