58
käsittämänsä elämänvoima ei ole muun luonnon fysikaalisten ja kemiallisten lakien yläpuolella, vaan kiinteästi niihin yhtynyt; se ei lopulta ole yhtään mitään muuta kuin "elämä" itse, s. o. kaikkien niiden liikuntailmiöiden summa, jotka havaitsemme elävässä elimistössä. Hän pyrki selittämään elämänilmiöitä koneenomaisesti kaikilla elontoiminnan aloilla, aistin- ja sielun- elämässä samoin kuin lihasten toiminnassa, verenkierron, hengityksen ja ruuansulatuksen kulussa samoin kuin suvunjatkamisen ja kehityksen ilmiöissä. Suurimmat edistykset saavutti Müller tällä alalla senkautta, että hän kaikessa lähti alempien eläimien yksinkertaisimmista ilmiöistä ja sitte askel askeleelta seurasi niiden vähitellen tapahtuvaa kehitystä korkeampiin eläimiin, ainapa korkeimpaan, ihmiseen, asti. Tässä osottautui oikeaksi hänen arvostelevaa vertailua noudattava menettelytapansa njin elon'toimintaopin kuin ruumiinrakenneopinkin alalla.
Soluelontoimintaoppi. Niistä lukuisista Johannes Müllerin oppilaista, jotka osittain jo hänen eläessään, osittain hänen kuolemansa jälkeen valtavasti edistivät biologian (eläinten ja kasvien elämää koskevan tieteen) eri haarojen tuntemusta, oli onnellisimpia Theodor Schwann. Kun v. 1838 nerokas jenalainen kasvitieteilijä Schleiden oli oppinut tuntemaan solun yhteiseksi kasvien alkeiselimistöksi ja todistanut, että kasviruumiin kaikki eri kudokset on kokoonpantu soluista, älysi Johannes Müller heti tämän merkityksellisen keksinnön tavattoman kantavuuden; jopa hän koetti todistaa, että eläinruumiin eri kudokset ovat kokoonpantuja samalla tavoin soluista, ja saattoi sitten oppilaansa Schwannin ulottamaan tällaisen todistuksen kaikkiqa eläimellisiä kudok-