Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

41

tärkeisiin aivoihin nähden pitää paikkansa sama mikä sitä suojaavaan luukuoreen, pääkoppaan, nähden; eri luurankoisilla on sen laatu ja suuruus mitä moninaisin; mutta kaiken kaikkiaan on sen ominainen kokoonpano kailulla sama.

Saman ilmiön huomaamme myöskin, kun vertaamme ruumiimme muita elimiä muitten luurankoisten elimiin: kaikkialla pysyy periytymisen vuoksi elimien alkuperäinen suunnitelma ja keskinäinen sijotus samana, vaikka eri osien suuruudessa ja kehityksessä onkip huomattavissa mitä moninaisinta erilaisuutta, riippuen sangen erilaisiin elinehtoihin tapahtuneesta: mukautumisesta. Siten näemme, että veri virtaa kaikilla luurankoisilla kahdessa pääputkessa, joista toinen (päävaltimo) kulkee suolen yläpuolella, toinen (päälaskimo) sen alapuolella, ja että viimeksimainitun laajentumisen kautta eräälle aivan määrätylle kohdalle syntyy sydän; tämä "vatsapuolinen sydän" on kaikille luurankoisille yhtä luonteenomainen kuin päinvastoin "selkäpuolinen sydän" on niveleläimille ja nilviäisille. Yhtä ominaista kaikille luurankoisille on se, että suoliputki aikaisin jakautuu hengitykseen käytettäväksi päänsuoleksi (eli "kidussuoleksi") ja ruuansulatusta toimittavaksi ruumiinsuoleksi, jonka yhteydessä on maksa ja jota senvuoksi myöskin sanotaan "maksansuoleksi"; edelleen lihasjärjestelmän jakautuminen eri jäseniksi, erikoisten virtsa- ja sukupuolielinten muodostuminen j. n. e. Kaikissa näissä ruumiinrakennetta koskevissa suhteissa on ihminen todellinen luurankoinen.

Ihmisen nelijalkaislaatu. Nelijalkaisten nimen oli jo Aristoteles antanut kaikille niille korkeammille, verellisille eläimille, joilla oli kaksi paria jalkoja. Myö-


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003