Ernst Haeckel: Maailmanarvotukset (Weltraetsel) (1912)

Volltext

[Vorige Seite][Index][Nächste Seite]

40

Näiden joukossa ovat nisäkkäät, nuorin ja kehittynein luokka, eräisiin erikoisiin, myöhemmin hankittuihin omituisuuksiin nähden, laadultaan muista eroavaisia. Siten on esim. karvojen, ihorauhasten, maitorauhasten, verisolujen mikroskooppinen rakenne nisäkkäillä aivan erikoinen ja erilainen kuin muilla luurankoisilla ihminen on myöskin kaikkiin näihin hienoimpiin kudosopillisiin seikkoihin nähden todellinen nisäkäs.

Ihmisen luurankoislaatu. Meidän koko ruumiin rakenteemme osottaa sekä suurempiin että pienempiin erikoisseikkoihin nähden luurankoisten erikoisen perusmuodon tunnusmerkit. Tämän korkeimmalle kehittyneen eläinkunnan pääryhmän oppi luonnolliseen yhtenäisyyteensä nähden vasta v. 1801 tuntemaan suuri luonnontutkija Lamarck; hän yhdisti tähän käsitteeseen Linnen neljä korkeinta eläinluokkaa, nimittäin nisäkkäät, linnut, sammakkoeläimet ja kalat. Molemmat alemmat luokat, hyönteiset ja madot, asetti hän näiden rinnalle "luurangottomien" ryhmäksi. Cuvier todistuksillaan vahvisti (1812) luurankoisten perusmuodon yhtenäisyyden ja perusteli sen tarkemmin vertailevan ana- tomiansa kautta. Itse asiassa ovat kaikki luurankoiset, kaloista aina ihmiseen asti, kaikkiin oleellisiin päätunnusmerkkeihinsä nähden samallaisia; niillä on kaikilla luja sisäinen luuranko, rusto- ja luurakenne, ja tämän muodostaa kaikilla luurankoisilla selkäranka ja pääkoppa; viimeksimainitun monimutkainen rakenne on kyllä eri luurankoisilla sangen erilainen, mutta yleensä voi kaikki sen muodot katsoa johtuneiksi samasta kantamuodosta. Edelleen on kaikilla luurankoisilla tämän keskusluuston selkäpuolella "sieluelin", keskushermosto, jonka muodostavat selkäydin ja aivot. Myöskin näihin


Text translated by Väinö Jokinen, files received from Pauli Ojala, HTML-formatting done by Kurt Stüber, October 2003.
Dieses Buch ist Teil von www.biolib.de der virtuellen biologischen Fachbibliothek..
© Kurt Stueber, 2003