39
västi todistaa vakaumuksemme, että ihminen luonnoltaan on luurankoisten pääjaksoon kuuluva.
Kudosoppi (histologia) ja soluoppi (cytologia). Aivan toiseen suuntaan kuin vertaileva anatomia kehittyi 19:nen vuosisadall kuluessa mikroskooppinen anatomia, s. o. mikroskoopin avulla tapahtuva elävien olentojen rakenteen tutkiminen. Jo mainitun vuosisadan alussa (1802) yritti ranskalainen lääkäri Bichat mikroskoopin (voimakkaan suurennuskoneen) avulla eritellä ihmisruumiin elimiä hienompiin eri osiinsa ja saada selville niiden eri kudosten keskenäiset suhteet. Mutta tämä ensimäinen koe ei johtanut pitkälle, kun sen tekijä ei tuntenut lukuisien eri kudosten yhteistä perusosasia. Tämän keksi vasta v. 1838 kasveihin nähden Matthias Schleiden ja heti senjälkeen myöskin eläimiin nähd Theodor Schwann. Nämä tutkijat osottivat, että kaikkien elollisten olioitten kudosten perusosasena on solu. Albert Kölliker ja Rudolf Virchow rakensivat sitte 19:nnen vuosisadan kuudennella vuosikymmenellä Soluteorian ja sille perustuvan kudosopin mitä tulee ihmisesen terveeseen ja sairaaseen elimistöön; he todistivat että myöskin ihmisessä, kuten kaikissa muissakin eläimissä, kaikki ruumiin kudokset on pantu kokoon samanlaisista paljainsilmin näkymättömistä perusosasista, yksinkertaisista soluista, ja että nämä "alkeiselimistöt" ovat ne todelliset itsetoimintaiset kansalaiset, jotka, miljoonittain yhtyneinä, muodostavat meidän ruumiimme "soluvaltion". Kaikki nämä solut syntyvät monasti uudistuvan jakautumisen kautta yhdestä ainoasta yksin kertaisesta solusta, "kantasolusta" eli" hedelmöitetystä munasolusta". Kudosten yleinen rakenne ja kokoonpano on ihmisellä sama kuin muillakin luurankoisilla.