38
sensa "Luennoita vertailevan anatomian alalta" ja siinä ensi kertaa koetti määritellä varmoja lakeja ihmisen ja eläinten ruumiinrakenteeseen nähden. Sensijaan että hänen edeltäjänsä -niiden mukana myöskin Goethe v. 1790 - pääasiallisesti olivat perinpohjin vertailleet vain ihmisen luustoa muiden nisäkkäiden luustoon, ulotti Cuvier vertailunsa eläinten koko elimistöön; hän erotti eläimissä neljä suurta, toisistaan riippumatonta perusmuotoa eli tyyppiä: luurankoiset, niveleläimet, nilviäiset ja sädekkäiset. "Kaikkien kysymysten kysymykseen" nähden oli tämä edistys sikäli mullistava, että senkautta selvästi lausuttiin, että ihminen on luurankoisten perusmuotoa -sekä että hän ruumiinrakenteeltaan perinjuurin eroo kaikista muista perusmuodoista. Kumminkin oli jo teräväkatseinen Linne ensimäisessä teoksessaan "Systema naturae" ("Luonnon järjestelmä"), joka ilmestyi v. 1735, lopullisesti asettanut ihmisen nisäkkäiden luokkaan; jopa yhdisti hän "kädellisten" lahkoon puoliapinain, apinain ja ihmisten ryhmät. Mutta tältä rohkealta ryhmitykseltä puuttui vielä se syvempi vertailevan anatomian kautta saatu kokemusperäinen perustelu, jonka vasta Cuvier suoritti. Edelleen kehittivät tuota perustelua 19:nnen vuosisadan suuret vertailevat anatomit Friedrich Meckel, Johannes Müller, Richard Owen, Thomas Huxley ja Karl Gegenbaur. Tämä viimemainittu, sovelluttaessaan teoksessaan "Vertailevan anatomian perusteet" (1870) ensi kertaa Darwinin äsken perustamaa polveutumisoppia tähän uuteen tieteeseen, kohotti sen ensi sijalle biologisten tieteiden joukossa. Hänen v. 1898 ilmestynyt teoksensa "Luurankoisten vertaileva anatomia" laski horjumattoman perustan, jolta kaikkiin seikkoihin nähden voi sel-