37
sesti liittyvän geosentrisen maailmanjärjestelmän, jonka mukaan maa muka oli kaiken maailman keskus, alkoi myöskin uusi kukoistusjakso ihmisruumiin tuntemiseen nähden. Suuret anatomit Vesalius, Eustachius ja Fallopius edistivät omilla perinpohjaisilla tutkimuksillaan meidän ruumiinrakenteemme tarkkaa tuntemusta niin suuressa määrin, että heidän lukuisille seuraajilleen jäi ihmisruumiin pääpiirteiseen tuntemiseen nähden pääasiallisesti enään vain erikoisseikkoja tutkittaviksi. Yhtä rohkea kuin nerokas Andreas Vesalius kävi uraa avaten kaikkien edellä; hän sai jo 28:nnella ikävuodellaan valmiiksi suuren, yhtenäisesti kokoonpannun latinan- kielisen teoksensa "De humani corporis fabrica" (ilm. 1543) ja antoi koko ihmisanatomialle uuden, itsenäisen suunnan ja varman perustan.
Vertaileva anatomia. Niistä ansioista, joita 19:s vuosisata on itselleen hankkinut ihmisruumiin tuntemiseen nähden, on ennen kaikkea mainittava kahden uuden, erittäin tärkeän tutkimussuunnan, "vertailevan anatomian" ja "kudos-opin" eli "mikroskooppisen anatomian", kehittäminen. Edellinen oli tosin jo alusta alkaen ollut läheisesti liittyneenä ihmisen anatomian tutkimisen; sillä se korvasi ihmisen anatomian niin kauan kun ihmisen kuolleen ruumiin leikkelemistä pidet-tiin kuolemalla rankaistavana rikoksena -ja niin oli asianlaita jopa vielä 15:nnellä vuosisadalla! Mutta kolmen seuraavan vuosisadan lukuisat anatomit rajoittuivat suurimmaksi osaksi tarkkaan tutkimaan ihmisen elimistöä. Se korkealle kehittynyt tiede, jota nykyään nimitämme vertailevaksi anatomiaksi, sai alkunsa vasta vuonna 1803, kun suuri ranskalainen eläintieteilijä George Cuvier julkaisi perustavan ranskankielisen teok-