32
tosioloisen maailmankatsomuksen muodostamiseen. Nuo kaksi suurta tietämääntulemisen tietä, aistiperäinen kokemus ja järkiperäinen ajattelu, ovat kaksi erilaista aivojentoiminnan muotoa; edellistä välittävät aistinelimet ja aivoissa olevat aistinkeskukset, viimeksimainittua niiden välillä olevat ajattelukeskukset, suuret "suurtenaivojen yhdyskeskukset" (Vert. 7 ja 10 luku). Vasta molempien yhtyneen toiminnan kautta syntyy todellista tietämistä. Kumminkin on vielä nykyäänkin filosofeja, jotka tahtovat maailmankuvansa rakentaa vain omista mietelmistään, ja jotka halveksuvat kokemuksellista luonnontuntemusta jo sen vuoksi, että he eivät tunne todellista maailmaa. Toiselta puolen väittävät nykyäänkin vielä monet luonnontutkijat, että tieteen ainoana tehtävänä on " tosiasiallinen tieto, yksityisten luonnonilmiöitten ulkokohtainen tutkiminen". "Filosofien aika" on muka jo ohi, ja heidän tilalleen on tullut luonnontiede (Virchow 1893). Tämä kokemustiedon yksipuolinen arvostaminen on yhtä vaarallinen erehdys kuin vastakkainen, mietiskelyn liiallinen arvostaminen. Molemmat tietämääntulemisen tiet ovat yhtä välttämättömät. Nykyaikaisen luonnontutkimuksen suurimmat riemuvoitot, soluoppi ja lämpöteoria, kehitysoppi j,a sub.stanssilaki, ovat filosofisen työn tuloksia, mutta eivät puhtaan mietiskelyn vaan sen edellä käyneen, mitä laajimman ja perusteellisimman kokemuksen tuloksia.
Dualismi ja monismi. Kaikki filosofian suunnat voi luonnontieteen nykyiseltä kannalta katsoen jakaa kahteen vastakkaiseen sarjaan, toisella puolen dualistinen eli kahtanaisuut ta opettava, toisella puolen monistinen eli yhtenäinen maailmankatsomus. Dualismi (sanan laajimmassa merkityksessä!) jakaa maailmankaikkeuden