33
kahteen aivan erilaiseen substanssiin (perusainekseen) aineelliseen maailmaan ja aineettomaan jumalaan, joka on aineellisen maailman rinnalla sen luojana, ylläpitäjänä ja hallitsijana. Monismi (myöskin sanan laajimmassa merkityksessä !) sitävastoin selittää maailmankaikkeudessa olevaksi vain yhden ainoan: substanssin (perusaineksen), joka on samalla "jumala ja luonto"; ruumis ja henki (eli aine ja tarmo) ovat senmukaan erottamattomasti yhdistettyjä. Maailman ulkopuoiella oleva dualismin "persoonallinen" jumala johtaa teismiin, jumala-uskoon, maailmaan sisältyvä monismin jumala sensijaan panteismiin, kaikkijumalaisuuteen.
Materialismi ja spiritualismi. Sangen usein sekotetaan vielä nykyäänkin monismin ja materialismin käsitteet ja samoin teoreettisen ja käytännöllisen materialismin oleellisesti toisistaan eroavat suunnat. Kun nämä ja niiden kaltaiset käsitesekaannukset aiheuttavat monia erehdyksiä, tahdomme kaikkien väärinkäsitysten välttämiseksi tässä lyhyesti huomauttaa vielä seuraavaa: I. Meidän puhdas monismimme ei ole samaa kuin se materialismi, joka kieltää hengen ja hajottaa maailman kuolleitten atomien (pieninten ainehiukkasten) joukoksi, eikä myöskään samaa kuin teoreettinen spiritualismi (jota hiljattain on ruvettu nimittämään energetiikaksi), joka kieltää aineen ja selittää että maailma on vain avaruuteen järjestynyt joukko pelkkiä tuntemuksia ja mielteitä (eli tarmoja eli aineettomia luonnonvoimia). II. Päinvastoin olemme, samoin kuin Goethe, lujasti vakuutettuja siitä, että "ainetta ei koskaan ole olemassa ilman henkeä, eikä henkeä koskaan ilman ainetta, ja että toinen ei voi vaikuttaa, ellei toistakin ole olemassa". Pidämme kiinni Spinozan monistisesta käsityksestä: