31
on vielä nykyäänkin laajalle levinnyt se mielipide, että paitsi järkeä on vielä kaksi muutakin (jopa tärkeämpääkin) tietämyksen tietä: mieli ja yliluonnollinen ilmestys. Mielellä ei ole totuuden tietämiseen nähden mitään tekemistä. Se, mitä me nimitämme "mieleksi", "sydämeksi" j. n. e., on monimutkaisemmaksi kehittynyttä aivojen toimintaa, jossa vaikuttamassa ovat hyvänmielen ja pahanmielen tunteet, mieltymyksen ja vastenmielisyyden mielteet, haluamisen ja kammoamisen pyrkimykset. Samassa voivat myötävaikuttamassa olla mitä moninaisimmat muut elimistön toiminnat, aistien ja lihasten, vatsan ja sukupuolielimien y. m. tarpeet. Totuuden tuntemista eivät nämä mielentilat ja mielenliikutukset edistä vähimmälläkään tavalla; päinvastoin ne usein häiritsevät siihen yksin kykenevää järkeä. "Mielen" aivotoiminta ei vielä ole ratkaissut ainoatakaan " maailmanarvotusta" eikä edes vähimmälläkään tavalla tuollaista ratkaisua edistänyt. Sama pitää paikkansa myöskin niin sanottuun "ilmestykseen" ja sen kautta muka saa vutettuihin "uskontotuuksiin" nähden; ne perustuvat kaikki tietoiseen tai tiedottomaan erehdykseen (vert. 16 luku).
Filosofia ja luonnontiede. Ilahduttavimpana edistysaskeleena maailmanarvotusten ratkaisua kohti on meidän tervehdittävä sitä, että myöhempinä aikoina molemmat ainoat siihen johtavat tiet, kokemus ja ajattelu yhä enemmän on tunnustettu yhtä oikeutetuiksi ja toisiaan täydentäviksi tutkimusmenettelyiksi. Filosofit, viisaustieteilijät, ovat vähitellen oppineet ymmärtämään, että pelkkä mietiskely ei riitä todellisen tiedon saavuttamiseen. Ja toiselta puolen ovat luonnontutkijat tulleet siihen vakaumukseen, että pelkkä kokemus ei riitä